Kana nimeltä Kreetta ja harjan ja helttojen ensiapu

Kreetta on alhonkannan maatiainen ja tuli meille poliittisena pakolaisena, ei, ei suinkaan paennut suomalaisuuttaan vaan rivakkaa ja tuittua luonnettaan. Eräs kanailija osti meiltä 2 kääpiökoch nuorikkoa ja pikkukukon. Vietyään nuo pienet rimpulat Kreetan kanalaan, toimi hän niin kuin kuka tahansa suomalainen arvorouva: antoi mekkaloivalle ja kuikuilevalle nuorisolle oppiläksyä olan takaa ja pakarasulat paukkuen.

Immeinen ei tästä tykännyt ja kertoi minulle lyhentävänsä Kreetan egoa kaulan verran. Johon minä tietysti älähdin, että älähän hoppua sen kirvesterapian kanssa, tuumaillaan ja tutkitaan. Meillä kun on monta parvea ja kaiken ikäistä ja kokoista kaksjalkasta, niin ehdotin, että nakkasee Kreetan meille ja minä kokkeilen josko jossain parvessa olisi tuollaisen luonteen mentävä kolonen. Ja olihan meillä.

Kreetta saapasteli ylväänä Marans-Marau parveemme, jossa pääkukko Hurjantai vain vilkaisi omaa rotuaan pienempää kanasta ja käänsi selkänsä. Sen sijaan nuoret Marans jantterit hurmaantuivat blondista Kreetasta ja alkoivat liehitellä, ehdotella ja tarjoilla herkkuja. Kreettaahan ei nuoret pojan klopit mitenkään kiinnostaneet, mutta kävi yhden Maransin ja yhden Araucanan kanssa tuijotus ja yhden nokan kopautus keskustelun, ja sen jälkeen eleli parvessa kuin olisi siellä ikänsä ollut.

Seurasin tätä kaikkea uuden yksilön parveen laittamista tarhassa parven lähellä, jotta puutun jos tutustumiskeskustelut olisivat äityneet tukkanuottasille, kummallakaan rodulla kun ei ole tukkaa ja harjasta nokkastu kohta vuotaa verta PALJON.

Monesti kanojen pään alueen vammat näyttävät ihmisestä kauhistuttavilta ja kirveen varteen kiiruhdetaan. Olisikin hyvä TIETÄÄ, että harjan ja heltan alueet ovat lähes pelkkää verisuonikudosta, hippusella hyaluronihappoa, joten niistä vuotaa verta ihan turkasen runsaan näköisesti. Kuitenkin kanalinnun harja-heltta aines ragoi niin, että muualta kehosta ei pumpata kudoksiin verta, ennen kuin kudosvaurio on korjattu, eli rupeentunut ja kuivuneen veren suojassa. Ja tämä rupeutumis- ja paranemisprosessi tapahtuu ihan tunneissa. Illalla tapelleen kukon harja on aamulla jo rupeutunut tai lähes parantunut ja tappelun jäljet näkyvät vain kuivuneena verenä sulissa, kynsissä, nokassa sekä irronneina sulkina.

Siksi pään alueen vammat tulee ensin suihkuttaa vedellä ja desinfiointiaineella puhtaiksi ja seurata vähintään 2 vuorokautta, jona aikana lintu silmin nähden paranee nopeasti.

Mutta takaisin Kreettaan. Kreetta ei siis ollut mikään riitapukari muuttaessaan uuteen parveen, kunhan nyt vaan oli tullut hieman kovakouraisesti opettaneeksi omaan parveensa tunkeutujia. Sillä täytyy muistaa, että ei olemassa oleva parvesi ole innoissaan uudesta ihanasta rotukanasta tai -kukosta, vaan ensisijaisesti kokee tunkeilijan uhkaksi, kunnes parven rohkeimmat ottavat selvää tulokkaasta ja asettavat sen sille kuuluvaan nokkimajärjestykseen. Lue lisää Nokkimajärjestyksestä

Illalla vielä kävin tietysti tarkastamassa, että oliko elo sujunut samaan malliin mihin lähti käyntiin. Hieman kummastuneena nostelin (huolimattomahkosti nypitttyjä) kulmakarvojani kun näin Kreetan nukkumassa pääkukko Hurjantain vieressä orrella. Klassisesti ykköskanan paikalla. Hoksasin samalla, että eihän Hurjantailla ole ollutkaan ykköskanaa hetkeen.

Hurstilainen on vanha ukko, eikä niin enää jaksa edes kanojen pylsimisestä tai muistakaan kukon velvollisuuksista kiinnostua saati niitä hoitaa. Vetelee mieluummin herkut omaan napaansa ja jopa ajaa osan kanoista etäämmälle siksi aikaa kun itse mässyttelee. Sitä, että kelpaako Kreetta Hurjantaille tai muulle parvelle ykköskanaksi jäi nähtäväksi. Ja niin vain suomalainen kovin isokupuinen Kreetta lunasti paikkansa. Käppäilee ja herkuttelee Hurjantain kanssa ennen muita ja tulee ihmistä vastaan ensimmäisenä luottaen arvovaltaansa, että ihminen on auliisti kävellyt juuri hänelle tuomaan sangollisen sapuskaa. Ja niinhän myö tehdään!

Ihanuudessaan ja parvesta erottuvassa vaaleudessaan Kreetta on hurmaava, mutta voimakastahtoinen kananen. Ihan niin kuin vanhemman, hyvin munivan kanan parvessa kuuluu ollakin. Ihmisen syliin Kreetta tulee niin tahtoessaa, mutta annapa olla jos ihminen on väärään aikaan tarhaan ajamassa tai kiinni nappaamassa, niin ei siinä immeisen käpälillä ehditä edes vaaleita pyllyhöyheniä hipaista, niin osaava, tarkka, nopea ja omapäinen on kana nimeltä Kreetta.

Vaan mikä lie tarinan opetus?

Kirveen kanssa ei kannata kiirehtiä, jos kukaan ei kärsi henkihieverissä avuntavoittamattomissa, vaan aina saattaa olla konsti tai keino kokeiltavana, jolloin kaulat saavat jatkaa katkeamatonta eloaan. Ethän se sinäkään samalla tavalla viihdy kaikkien lajitoverien kanssa, niin eihän sitä voi kanoiltakaan odottaa: toiset tyypit kun vaan ovat mieluisampia kuin toiset.