Syötä näitä maltilla kanoille

Edellinen kanojen ja viiriäisten ravitsemus aiheen artikkeli oli lista vahingollisista ja myrkyllisistä ruoka-aineista, joita ei tule kanalinnuilleen tarjota. Tässä artikkelissa käydään läpi ruoka-aineita, joiden tarjoilussa maltti (ja tieto) on valttia. 

Ensiksi käyn läpi syitä miksi alla esiteltyjä ruoka-aineita tulee välttää tai syöttää maltilla.

Kana syö paljon kaikkea sitä mitä tarjotaan, varsinkin jos tarjolla ei ole vaihtoehtoja. Kuitenkin osa ruoka-aineista ei sovi kanan ruaansulatukselle, tyydytä kasvun tai muninnan ravintoainetarpeita tai jokin ruoka suurina määrinä aiheuttaa ongelmia. Tyypillisin ja nopein ongelma on löysä ja vetinen uloste. 

Rai rai ripaskaa

Ripulointi ei ole pelkästään esteettinen haitta perssulkien sottaajana vaan myös terveydellinen haitta. Kana, joka hoitaa henkilökohtaista hygieniaansa sukimalla, eli nokalla sulkiaan siistimällä, saa ripulipyllyn hoidossa nokkaansa ulostebakteereja. Vaikka kanan suolisto kestää ihmisnisäkästä paremmin maaperän ja ulosteperäisen bakteeriston, niin on ilmiselvää, että haitallisia bakteereja ei minkään elikon suuhun tarkoituksella tule toimittaa.

Lisäksi ripuli on suoliston tila, jossa haitalliset ruoka-aineet nopealla aikataululla poistetaan ruuansulatuselimistöstä. Ripuli on siis häiriötila. Häiriötilassa ruuansulatus ei toimi oikein, eli suolistosta poistetaan myös tarpeelliset ravintoaineet, vitamiinit, hivenaineet ja runsaasti nestettä. Tämä tarkoittaa sitä, että ravinto ja neste, jota kana tarvitsee henkensä pitimiksi ja munantuotantoon poistuu plörönä pehkuun. 

Näistä syistä ripulia aiheuttavia ruoka-aineita tulee välttää. 

Jotkin ruoka-aineet taasen vaikuttavat kalsiumin imeytymiseen hidastavasti. Kasvavien, munivien ja sulkasatoilevien kanojen kalsiumin tarve on aika suurta. Muna vaatii kalkkipitoiset kuoret, sulkien kasvatus vaatii paljon kalsiumia ja luihin ja ytimiinkin täytyisi kanasen jokin kalkinhippunen varastoida. Siksi kanojen ruokinnassa kalkin ja sen imeytymisen merkitys on olennainen kanan hyvinvoinnin ja tuottavuuden kannalta.

Maitotuotteet

Kana on laktointoleerantikko, eli maitosokeri ei pilkkoudu kanan ruuansulatuselimistössä kunnolla vaan aiheuttaa vatsavaivoja. Kana ei pysty piereskelemään vaan paukkujen sijasta pyllystä plurpsahtaa pihalle ripulia. 

Poikkeuksen tekevät hapanmaitotuotteet, eli viili, piimä, rahka tai kypsytetty maito, eli juustot. Hapanmaitotuotteet sopivat kanalle ja ovat helpommin sulavia, jolloin kanan elimistö saa maitotuotteen proteiinia ja kalsiumia käyttöönsä.

Siltajoella nokkaporukka herkuttelee viili/piimä puurolla noin kerran pari viikossa. Lähitilan lypsytuoreesta ja mainion rasvaisesta tankkimaidosta tehty viili toivotetaan ilolla vastaan. Viiliin liotan vaaleaa leipää, murskattua kauraa tai jos haluan pestä lintuja, niin tarjoan viilin sellaisenaan. Viiriäiset ja ahneet nuorikot nimittäin hyppäävät rinnuksiaan myöten viilikuppiin ja siinäpä sitä sitten on sotkua kerrakseen ;)

Piimäruokinnan jälkeen kuitenkin varsinkin viiriäisten muninnassa on huomattavissa kasvupiikki. Uskallan siis olettaa, että rasvainen ja sotkuinen herkkuhetki on pienille munatykeille tarpeen. 

Ruis

Ruis on rankka vilja. Rukiin sulattaminen on monelle eläinlajille vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kana kuuluu porukkaan vaikeaa. Kanat saattavat ruiskänttyä nokkia jonkin nokallisen, mutta tyypillisesti jättävät ruisleivän syömättä, koska runsaasti ruista sisältävällä appeella saadaan ripaskat rallattamaan. Joten ei ruista toinna kanalaansa kantaakaan. Ei edes vaalean leivän joukkoon sotkettuna.

Ihmiset, kanit ja heposet sen sijaan nauttivat ruisleivästä ja näiden suolisto saa siitä myös ravintoaineita eroteltua, joskin joku paukku poistuu ruuansulatuksen tuloksena. Kanit, jotka eivät pumpsauttele, saakoot myös ruista maltillisesti.

Kertaus: ruis ei kuulu kanojen ruokavalioon. Viljoista kotoinen kuorimaton kaura on paras mahdollinen valinta! Kauran hyvistä vaikutuksista on tulossa lisää juttua RUOKINTA aiheen alle.  Pysy kuulolla.

Sitrushedelmät

Sitrushedelmistä kanojen ruokinnassa varoitellaan. Syystä, että voimakas sitrusruokinta voi estää tai hidastaa kalkin imeytymistä. Kalkkiahan kanalintu tarvitsee omien luidensa lisäksi munankuoriin ja uusien sulkien kasvattamiseen sulkasadon aikana. Voimakkaasti muniva tarvitsee voimakkaasti kalkkia. 

Viiriäisvauvat hörppimässä mandariinista nestettä ja vitamiinia

Olen myös huomaavinani rotukohtaisia eroja kalkin tarpeessa. Araucanat tyhjentävät kalkkikuppiaan paljon tiheämmin kuin vaikkapa samaa tahtia munivat ja jopa kookkaammat Maransit. Vuoden päivät olen asiaa pähkäillyt pienten parvieni kanssa ja olisi kiva kuulla ovatko muut Araucanojen kasvattajat huomanneet saman suuntaisia havaintoja.

Takaisin sitruksiin. Talviaikaan appelsiinin tai mandariinin puolikkaasta saa mukavasti C-vitamiinia ja hedelmäsokerikin tuntuu maistuvan kivasti. Kanaemot tykkäävät syöttää tipuilleen mandariininpuolikasta nokkimis- ja hörppyharjoituksena. 

Sitruuna ja greippi ei näytä kelpaavan, ehkä voimakkaan happaman makunsa puolesta, mutta appelsiini, mandariini, klementiini, veriappelsiini ja mitä näitä maukkaampia pikkuaurinkoja onkaan, maistuvat mainiosti. Sanoisin, että Siltajoen nokkaporukka osaa itse valita minkä verran ja milloin syövät. Jos tarjoan sitrushedelmiä kolmena päivänä peräkkäin, niin kolmannen päivän tarjoilut viskotaan pehkuun. Sielläpähän pöhisevät kanalaan lämpöä kestopehkun käynnistäjinä. 

Noin kerran viikkoon tai harvemmin talvikaudella muutama appelsiini pilkottuna parvelle on herkkua ja puoliksi pistetty hedelmä nokitaan nopeasti tyhjäksi. Uskaltaisin tässäkin sanoa kokemusteni perusteella, että maltillinen sitrushedelmien tarjoaminen on hyväksi. Pelkän appelsiinin jatkuva syöttäminen saa kenet tahansa potkimaan oranssit pallerot pitkin pientareita.

Toki mainioita C-vitamiinin lähteitä löytyy kotimaisinakin: viinimarjat, karviaiset, puolukat, tyrni, pihlajanmarjat, aroniat, vadelmat, karhunvatukat, kirsikat, nokkonen, voikukka jne. 

Syksyn 2019 projektini onkin opettaa kanat keräämään marjoja talven varalle. Tontilla kasvaa ja rehottaa yhtä jos toista ja marjastajat kyllä ne syksyllä käyvät tarkkomassa nokkiinsa, mutta kun tämä pitkä ja pimeä talvi… Säilöisivät vähän, niin ei tarvitsisi etelän hetelmiin Tirehtöörin puukkoaan tylsyttää (tai sitten vaan vihdoin toteutan unelmani ja pakkaan sortinsakin autoon ja ajaa hurautamme Kreikkaan appelsiinipuun alle munimaan…).

Peruna, vehnä ja ohra

Nämä voimakkaat hiilihydraattipommit voivat olla toisinaan paikallaan, mutta kanojen ruokinnan ei pitäisi perustua pelkkään hiilaritankkaukseen. 

Sokerit ovat myös pelkkää hiilihydraattia ja suoraan sanottuna turhaa energiaa ilman ravintoaineita. Kanat eivät kaadu jos saavat silloin tällöin marjapiirakan tai pullan jämät, mutta turhaa on täyttää kupua ravintotyhjällä hötöllä. 

Erityisesti tehokanat ja viiriäiset, joiden munintatahti on hurja tarvitsevat kuvun täytteeksi ravinto- ja proteiinirikasta ruokaa. Jos lintu täyttää itseään ravintoköyhällä perunalla tai esim makaroonilla, niin munien tuottoon napataan kalsiumia ja proteiinia linnun luista ja lihaksista. Linnunluinen sana kuvaa siroa ja heiveröistä ihmistä, mikä tarkoittaa, että linnun luut ovat jo valmiiksi sirot ja somat, ei niistä toinna munankuoriin kalkkia verottaa. 

Kylmillä ilmoilla ja munintatauon aikana voi olla paikallaan tarjota parvelle kattilallinen keitettyä perunaa tai makaroonia, mutta siihenkin kehottaisin lorauttamaan mukaan ruokaöljyä ja keitinveteen turpoamaan desin pari papua tai hernettä proteiineja tuomaan.

Perunaa ravintorikkaampia juureksia on olemassa yllin kyllin ja mieluummin liputankin niiden puolesta: porkkana, nauris, lanttu ovat kotimaisia, edullisia ja maistuvia vaihtoehtoja, jotka kiehautettuna tuovat muniin makua ja tarjoavat linnuille ns ”hyviä hiilareita”. Myös kaaleista löytyy paljon kotimaista ja ravinnepitoista vihreää talven keskelle. Kokonaiset keräkaalit parvi nokkii sellaisenaan, parsakaalin kannat nakkaan keittokattilan kautta. 

Siltajoen sirkuttajien talvista lemppariruokaa ovatkin keitetyt ja mössätyt porkkanat hernejauheella tai –hernerouheella. Ämpäriin sirottelen mukaan valkosipulirouhetta ja lorauksen ruokaöljyä. Maukkaiden munien kannalta aivan loistava ateria, joka sisältää vihreää, proteiinia, rasvaa ja lämpimänä tarjoiltuna myös kylmän karkoitusta.

Ohra on hyvä ja edullinen vilja, mutta parempi lisäke kuin pääruoka. Ohran hiilihydraattipitoisuus on kauraa suurempi ja sen osuus tulisi olla kanojen ruokinnassa kauraa maltillisempi. 

Seuraavaksi sitten vedetään herneet nokkaan, eli juttua herneistä ja vähän myös härkäpavusta. Pysyhän kuulolla!

Mietityttääkö jokin kanojen hoitoon liittyvä asia? 

Haluaisitko jakaa kokemuksiasi muiden kanaharrastajien kanssa? Tervetuloa mukaan hyvän ilmapiirin keskusteluryhmään, jossa saa kysyä, kertoa ja kommentoida pelkäämättä netissä niin tyypillistä teilaamista ja rumaa käytöstä. 

Kanailijan tiedonjyvät - asiallinen keskusteluryhmä kanaharrastajille 

Tervetuloa mukaan! 

 

Verkkokaupassa myynnissä kattava webinaari kanojen ruokinnasta hintaan 19,50€
 

Talviulkoilijat - erään aamun tarina Siltajoella

Tämä on kertomus erään aamun aloituksesta, juttu sisältää enemmän tarinaa ja vähemmän asiaa. Tosin montaakin tärkeää kanan käytöstä tai turvallisuutta sivuavaa aihetta matkalla kolhaistaan ja linkit asiateksteihin onkin koottu jutun loppuun. 

Eilen oli Siltajoella semmoinen +3 astetta lämmintä ja vesikeli. Kanala, jossa kestopehku pöhisee oli kuuma ja kusenhajuinen jo heti aamutuimaan. Availin ikkunoita ja luukkuja ja jätin ovenkin horottamaan auki, jotta eivät ihan paistu ja tukehdu kun ruokin koko seurakunnan ja palaan sitten lapioimaan osan käyvästä pehkusta pois.

Kestopehku on mainio ja lähes ilmainen lämmitysmuoto, mutta vaatii käyttäjältään vähän ylimääräistä duunia, varsinkin jos talvet ovat tätä mitä ovat, eli lämmöt vaihtelevat eessun taassun. Siltajoella kestopehku on ollut lämmitysmuotona joka talvi, ihan jo siksikin, että asumme haja-asutusalueella, jossa mahdollisten myrskyjen aiheuttamat sähkökatkokset voivat kestää vuorokausia. Toisekseen kestopehku lämmittää puutarhurin mieltä, kun sen saa käytön jälkeen lähes suoraan pihan voimanlähteeksi.

Kääpiökochit tietysti näkivät avoimessa ovessa mahdollisuutensa ja painoivat ulos sulkajalat vipattaen. Ulkona kun nuoskalumen seasta törröttää vielä näin joulukuussakin muutamia ruohonkorsia. Nopeasti alkoivat korret kadota kohti kaakatusvälinettä.

Minä en ihan riemurinnoin suhtautunut käppänien ulos pelmahdukseen, sillä kääpiörotuisten kanojen lyhyet sulkajalat tarkoittavat sitä, että nämä tappijalat kastuvat masuaan myöten. Kauaa en niiden antanutkaan nokkia vaan usutin takaisin sisälle kuiville puruille luvaten iltapalaksi salaattia. 

 

Toisinaan olen ihan pyyhkeellä kuivaillut sulkajalkoja, koska kostealla iholla viihtyy bakteereiden lisäksi kalkkijalkapunkki. Kalkkijalkapunkin ehkäisyssä kuivuus, puhtaus ja terve iho ovat avain asemassa. Kosteus kuivattaa niin ihmisen kuin kanan ihoa ja kuivan, suomut kohollaan olevan ihon alle pääsee punkki tai bakteeri paremmin pujahtamaan. Muita kalkkijalan ehkäisy ja hoitokeinoja voit lukea tästä artikkelista: Kalkkijalkapunkki, hoito ja ehkäisy

Usein kysytään, että miten kylmässä kanat voivat ulkoilla. Tähän on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, koska kylmyyteen vaikuttaa niin tuuli kuin kosteus, kanojen ikä, koko ja rotu, sisätilojen lämpötila ja jopa ruokinta. Monta piippua ja monta vaikutinta.

Kylmää kestävät rotuni: Marans ja Araucana

Kanilassa, jossa Maransit, Araucanat ja Maraut talvehtivat ei ollut hajukasta, mutta lämmintä ja kosteaa, sieltäkin siis ovi auki. Marans ja Araucana ovat rotuja, jotka munivat värikäskuorisia munia, Marans suklaanruskeita ja Araucana sinivihreitä. 

Marans on isokokoinen ja vanha rotu, alun perin vähän niin kuin ranskalainen maatiainen: ajan saatossa luonnonkarsinnalla vahvaksi jalostunut rotu, monen eri rodun kombinaatio, kylmänkestävä ja paksulla höyhenpeitteellä varustettu. Araucana on keskisuuri rotu ja myös erittäin vanha ja kylmänkestävä rotu.

Marau on minun oma (suuruudenhullu) projektini, jossa koitan luoda kylmänkestävää, tervettä, rauhallista ja suht nopeakasvuista ”rotua”, joka munii oliivinvihreitä munia ja olisi vieläpä hyvä talvimunija.

Terveys ja kylmänkestävyys lienevät itsestään selviä syitä. Rauhallisella tarkoitan sellaista linjaa, joka soveltuu lemmikki- ja harrastekäyttöön lapsiperheille, eli aggressiivisuus tai säikkyys ei sovellu tähän hippusen tippuista. 

Marans ja Araucana, joita käytän Maraun luomiseen ovat isohkoja rotuja. Iso ja aggressiivinen kukko ei istu ajatusmaailmaani. Siltajoella aggressiiviset eivät pääse jatkamaan sukua, mutta toki eläimen käytökseen vaikuttaa perimän lisäksi myös ihmisen käytös. Tarkemmin juttua aiheesta tässä artikkelissa: Kukkoiluja – kukon aggressiivinen käytös

Nopeakasvuisuus taas on etu kun kukkoja aina kuitenkin kuoriutuu ”liikaa”, jotta ne saadaan yhden kesän aikana kasvatettua patakokoon ja parempiin suihin. Värikäskuoriset munat taas, no se on sitten tätä minun hihhulointia ja haaveilua. Saahan sitä haaveilla, aikuinen ihminen, valmiissa maalimassa…

Araucanat painelivat ulos saman tien kun reitti oli selvä ja niiden annankin ulkoilla ihan oman olon mukaan. Araucana on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva pitkäsäärinen ja kylmänkestävä, suht kookas rotu, niin niiden ulkoilu näillä keleillä on ihan jees. Tai ainakin niin luulin.

Maransit tietysti nostivat kovan metakan kun Araut pääsivät ulos. Koska Maransien puolen ikkuna oli turvonnut kosteudessa niin, etten saanut sitä kunnolla auki, niin päätin kantaa jytkyleet ulkotarhaan. Kana tai pari kerrallaan koppasin paksupyllyjä kainaloon ja kipitin ulkotarhaan, jossa Teukka koira piti vahtia ja laski, että kukaan ei häviä matkalla. Koirat kun eivät kovin hyvin osaa laskea, niin Pikkumaccokukko livahti rakennuksen ja tarhan välistä vapaaseen ulkoiluun. Artsi Arau tietysti toivotti sen hevonkuuseen omien lyyliensä läheisyydestä, ja koska tontilla ei ponien havuja juuri kasva parkkeerasi Pikkumacco itsensä trampoliinin alle.

Artsi ehkä ei pitänyt kolmeakymmentä varometriä riittävänä vaan johdatti omat frouvansa Kanilan alle. Toivoin vain, että lokakuun sijaistaneet apurit eivät ole laittaneet sinne rotanmyrkkyä kanasten löydettäväksi, ja jatkoin kantokyytiläisten palvelemista.

Maransit sen sijaan ryhtyivät heti kylpemään ulkotarhan kuivassa, mutta takuulla viileässä maassa. Muistattehan nämä raukat jotka vasta viikko sitten pakotin sisälle puhtaille ja hyvin hyvin epäilyttäville puruille. Onneksi nyt sää armahti kanaset kamalalta sisäkohtalolta. Rakennusmuovilla vuorattu ulkotarha, jossa muutama kuutio kompostipehkua pöhisee pysyy hyvin plussalla nollakeleillä ja pikkupakkasilla.

Kanalla on pieni reviiri ja tiukat rutiinit

Kun kaikki suklaamunienmunijat olivat saaneet kyydityksen, huomasin sivusilmällä, että Araucanat ovat kadonneet. Normaalisti en olisi asiaan kiinnittänyt huomiota, sillä kanat kyllä osaavat ulkoilla ja palata takaisin kotiinsa. Mutta koska Araucanojen ulkotarha sijaitsee ihan eri puolella pihaa ja ovat oppineet sillä puolella ulkoilemaan ja tulemaan takaisin tarhaan, niin nyt ensimmäistä kertaa talvipaikasta ulkoilua pidän vähän silmällä, etteivät eksy tielle, pöpelikköön tai muuten pahoille teille. Oikeastihan kanoilla on hyvin pieni reviiri, pysyvät huudeilla ja varsinkin meillä missä kukot ovat jakaneet pihan osat, reviireillä pysytään visusti.

Kun kanan asuttaa uuteen paikkaan on sen hyvä antaa olla viikon pari uudessa paikassa kotiutumassa ennen vapaata ulkoilua, jotta oppii mieltämään uuden paikan kodikseen ja turvakseen. Jos kana pääsee vapaaksi liian aikaisin niin se voi koittaa etsiä reittiään vanhaan kotiin, eli eksyä, varsinkin jos ei ole ehtinyt uuteen parveensa parveutua tai kukko ei osaa vielä uudesta pitää huolta.

Kun kanat päästetään ensimmäisiä kertoja vapaaksi ulkoilemaan uudesta paikastaaan, on hyvä toimia näin muutamien ensimmäisten kertojen ajan, jotta oppivat. Ovi jätetään auki ja annetaan kanan mennä omatoimisesti ulos sillä aikataululla kun utelias itse haluaa. Ovi, ikkuna tai kulkuluukku, mikä oven virkaa toimittaakaan, jätetään auki, jotta kana saa itse palata takaisin kun siltä tuntuu.

Jos ekalla ulkoilukerralla ovi on läimähtänyt kiinni niin kana hätäänty eikä opi löytämään reittiä takaisin kotiin. Kun reitti on tuttu ja tiedossa, ei ovella niin ole väliä. Osaavat mennä kiinni olevan oven eteen runkumaan ja marmattamaan, jolloin kanailija saa laittaa hippulat vinkumaan tarjotakseen ovimiehen palveluksia paheksuvan motkotuksen saattelemana.

Kastuminen on hengenvaarallista

Joten lähdin etsimään Araucanojani varmistaakseni, että ulkoilijat eivät eksy liian kauas ja löytävät aikanaan takaisin Kanilan ovelle ja sisälle omaan karsinaansa. Kanat löytyivätkin nopeasti kaninpissakompostia tarkkomasta, mutta onneksi kiersin myös rakennuksen toiselle puolen. Kukko Artsi Arau oli löytänyt sadevesiasian. Luojan lykky, että plussakeliä oli kestänyt vasta vuorokauden ja sadevesiastiassa kellui kohtalaisen kokoinen jäämöykky, joka varmisti, että Artsi yrityksistään huolimatta jäi vain puolisukeltajaksi.

Kukkoa sadevesitynnyrissä

Yhtään ei uimamaisteri laittanut hanttiin kun kaappasin märkäläisen kainaloon ja juoksujalkaa sisälle kuivattelemaan. 

Ja taas sai Teukka-koira töitä: vahti Arau matameja, joille tällä puolen pihaa ulkoilu oli aivan uusi kokemus ja kukoton ulkoilu ennen kuulumatonta. Tämä oikeasti rotantappajan ja vahtijan hommia hoitava nelijalkainen sai nyt omatoimisesti opetella laumanpaimennusta. Tiedän jo, että se ei eläviä kanoja syö, ei edes nirhaise, joten asialle ajatustakaan uhraamatta uskalsin jättää sen kanasten kaveriksi.

Kun Artsi oli kuivailtu, löytyivät paimennetut Kanilan alta yhdestä rivistä lautakasan päältä kurkkimasta. Paimentajan kököttäessä säädyllisen välimatkan päässä, mutta yhtä lailla rakennuksen alla ja rivimuodostelman mukaisesti nokka kohti etupihaa.

Entäs sitten Pikkumacco? Huuteli päivän valoisat tunnit trampoliinin alla, jonne välillä huikkasin: ”Menehän nyt jonnekin syömään, etnää siellä voi töröttää koko päivää”. Illan tullen kiekaisut hiljenivät ja ajattelin käydä hämärän turvin nappaamassa syliä karttavan kukkosen omaan parveensa. Vaan illan tullenpa ei trampan alla näkynyt kukon kukkoa. 

Pyörähdin katsastamassa kesätarhankin, jossa pikkukukot välillä koittavat edelleen yöpyä, vaikka se on ollut pois käytössä elokuun lopusta asti. Kesätarha on iso ja kattamaton laiduntarha alapihalla, jonne syksyiset sadevedet kivasti valuvat tehden vihreästä maasta mutaista mössöä. Ei näkynyt Maccosta mutavellissäkään.

Tässä vaiheessa hain otsalampun ja ryhdyin pyörittelemään päätäni kuin pöllö, jotta valokeila tavoittaisi karkulaisen. Katselin puut, pinot ja muut. Ei näkynyt. Yleensä karkulaiset menevät jonnekin korkeahkolle, mutta lähelle omia reviirejään nukkumaan. Meidän peltotontin pikkupuut oli nopeasti katseltu. Moni niistä ei pikkuisen, 4 kiloisen, kukkosen painoa kestäisikään.

Lopulta Macconen löytyi oman parvensa muovitarhan ulkokulmalta pinottujen kukkaruukkujen päältä tihkusadetta niskaan valuttavan räystään alta. Sain siis jo toisen kukon kuivailun samalle päivälle. Mielessä kyllä kävi, että pitäisikö siirtyä vesilintujen kasvatukseen, kun tämä kerta on tällaista jatkuvaa vesileikkiä. Kuivailujen jälkeen vein Pikkumacconi takin sisässä omaan parveensa yöksi. Pääkukko Macho sille hieman urahti, että missäs olet eksynyttä lammasta esittänyt.

Kanalle kastuminen kylmillä keleillä voi olla vaarallista, koska märkä höyhenpuku ei lämmitä. Höyhenten lämmittävyys perustuu ilmaan höyhenten ja sulkien lomassa. Ilmava höyhenpuku eristää kanan kylmältä ulkoilmalta. Olet varmasti nähnyt pakkaskelissä pörhenteleviä punatulkkuja. Samalla efektillä kana pitää itsensä lämpimänä. Märkä höyhen ei pörhisty vaan päinvastoin on kylmä ja kylmentää kanan kehon nopeasti. 

Märkä höyhenpuku on sama kuin ihmisellä olisi märkä puuvillainen paita päällä. Montaa tuntia ei kroppa lämpimänä pysy ja varmana saa hyvät yskätaudit aikaiseksi. Siksipä märän kanan kuivaus pyyhkeellä ja föönillä ei ole mitenkään liioittelua. Saman tekisit koirallesi tai kissallesikin, eikö?

Että tämmöinen itsenäisyyspäivän aatto vietettiin Siltajoella. Toivotan mukavaa (ja rauhallisempaa) itsenäisyyspäivää koko Suomenniemelle ja ulkosuomalaisille myös!

Jutussa mainituista aiheista löydät lisätietoa näistä artikkeleista:

Kalkkijalkapunkki - hoito ja ehkäisy

Rotuesittely Marans

Kanalan lämmitys kestopehkulla

Kukkoiluja – kukon aggressiivinen käytös
Tarvitsevatko kanat kukkoa? 

Rottakoira töissä lintutilalla

Kana on rutiinieläin

Kana ei ole vesilintu- sateelta suojaaminen 

Rotuesittely Araucana – ei julkaistu

Rotuesittely Kääpiökoch – ei julkaistu