Ruokintarutiinit Siltajoen Sirkuksessa

 

Sirkuksessa parvien ruokinta perustuu ikään ja rotuun. Tässä jutussa kerron kanojemme arkiruokinnasta. Viiriäiset, ankat ja kanit saavat luonnollisestikin vähän erilaisia eväitä. Niistä lisää tuonnempana.

Perusta kuntoon

Kaikilla parvillamme on koko ajan erillisissä automaateissa saatavilla:

• Kauraa
• Rehua

Rehustus perustuu kanojen ikään, rotuun ja hieman myös vuodenaikaan.

Lisäksi kaikilla parvilla ja poppoilla on aina tarjolla hiekkaista soraa ja kuivattuja, murskattuja munankuoria. Mikäli munankuoria ei ole riittävästi, saavat Milkan Kanakalkkia

Munivat isot rodut

joita meillä ovat Maransit, Araucanat, teharit, Maraut ja näiden kaikkien sekulit.

Kaura-automaatissa on pääsääntöisesti kokonaista kauraa ja/tai ohraa, sekä mukana hieman myös rouhittua kauraa. Siilossakin myynnissä oleva rouhittu kaura on nimensä mukaisesti kokonaista kauraa, joka on vedetty valssimyllyn läpi, jolloin kuori hieman rikkoutuu, mutta ei täysin irtoa pois. Kokonaisen kauran hyödyistä kanan ruuansulatukselle voit lukea lisää TÄSTÄ

Rehu on pääsääntöisesti omaa Maukas-pikkunokkaisten rehuamme, johon lisään Milkan ADE-pellettiä ja Hankkijan Proguttia. Talvella vitamiinipellettiä laitan muutaman kourallisen enemmän kuin kesällä, jolloin parvet ulkoilevat vapaana saamassa auringosta niin D-vitamiinia kuin pihasta kaikkea muutakin ravinteikasta.

Syksyllä kun maa alkaa olla märkää ja maabakteerit alkavat ilakoimaan, sekä keväällä ulkoilukauden alkaessa, lisään Proguttia pari kourallista enemmän. Progut tukee suoliston hyvinvointia ja auttaa ruokinnan muutosten ja stressin aiheuttamien oireiden lievittämiseen. Äkillinen maabakteerien lisääntyminen (kun kana nokkii maasta) voi aiheuttaa ripulia ja nuorikoilla jopa kokkidioosia, joka pahimmillaan tappaa linnun.

Selvästi ripulioireiselle linnulle tarjoan Proguttia kädestä ja laitan lisäksi koko parvelle pikkukuppiin tarjolle.

Talvella isot rodut saavat lisäksi auringonkukan siemeniä ja liotettuja kokonaisia herneitä, koska talvehtivat viileissä tiloissa ja lisäenergia on paikallaan varmistamaan muninta ja/tai sulkasadosta toipuminen.

Noin kerran pari kuukaudessa ostan myös säkillisen Suomen Rehun Punaheltta Munitusta, joka on ns puolitiiviste. Teollista rehua sekoitan tuon oman joukkoon joskus enempi, joskus vähempi. Ihan siksi, että eräänä vuonna sain palautetta meiltä muuttaneista lintusista, että eivät osanneet syödä teollista rehua. Ja koska meillä kasvatetaan näitä rotuja myyntiin, niin on se hyvä, että muuttajat tajuavat, että teollistakin rehua voi (paremman puutteessa) syödä. Toki koitan muistaa myydä aina muuttajille mukaan pussillisen Maukasta 😉

Kääpiörodut ja nuoriso

Näitä meillä ovat silkit ja kääpiökochit, jotka myös ovat hurjan hautovia rotuja ja näiden parvissa onkin aina, aina, aina myös nuorisoa. Joten ruokintakin on hieman monimuotoisempaa.

Automaattejahan meillä on joka parvella useita, ihan sillä, että parven jokainen nokkimajärjestyksen mukainen kuono saisi suunsa ja kupunsa täyteen.

Nuorisolla on tapana hengata aina suht samoissa paikoissa, joten niihin kulmiin automaattiin menee Maukkaan lisäksi Punaheltan Paras Poikanen rehua, sekä enempi Proguttia ja ADE-pellettiä. Näiden emoviettisten parvissa on myös noita isojen rotujen lapsosia, koska meillä kanaemot hautovat ja hoitavat mitä vaan. Ja kun emo vierottaa, niin en heti erottele rotuja omiinsa, vaan muutot tapahtuvat mieluiten isoina kertamuutoksina, jolloin parvesta lähtee tai saapuu muitakin.

Siksi nopeasti ja isoiksi kasvavia saattaa olla pientenkin puolella ja heidän ravinnontarve on suurempi kuin näiden lilliputin kokoisten siivekkäiden. Tämän takia Maukas onkin erinomainen yleisrehu kotikanalaan: Maukas sisältää rouhittuna kauraa, ohraa, hernettä ja härkäpapua, ja toisin kuin pelletöidyissä rehuissa, tästä seoksesta lintunen saa valita omaan nokkaansa tarpeellisimmat rakeet. Vastakuoriutuneen munahampaan nokkaan sujahtaa pieniä paloja ja 5 kiloisen Hurjantai kukon kitaan isoimpia. Ihan pussin pohjan pölyt varistelen talteen tarjottavaksi vauvaviiriäisille (mutta siitä lisää toisessa postauksessa).

Kaura-automaatit näille pienille roduille täytetään pääsääntöisesti rouhitulla kauralla, mutta mukana on myös kokonaista kauraa ja silloin tällöin kun myllyllä käydessä käy flaksi niin kelkon mukanani myös säkillisen kauranydintä, sitä jyvän parasta osaa, jolla kanaemot hellivät tipusiaan, mutta jota ei määräänsä enempää tarvitse tuputtaa, koska kanankin suoli kaipaa kuitua.

Emot ja vastakuoriutuneet tiput 

Tästä olen kirjoittanut oman artikkelinsa ja löydät sen TÄSTÄ 

Nämä on ne mitä Sirkuksen kanasilla on tarjolla koko ajan. Sitten mennään herkkuihin. Sillä mitäpä olisi elo ilman herkkuja!

Herkut ja ruuantähteet

Joka aamuisiin rutiineihimme kuuluu ns ämpäriruoka, jonka jakamisella on ravitsemuksen lisäksi myös sosiaalinen tarkoitus. Eilisen kippoja tiskiin tarkkoessa ja päivän apetta lappaessa on aikaa jutskailla, tarkkailla, kysellä ja kertoa siivekkäille niitä näitä kaalinpäitä. 

Ruokaämpärin luokse rientävät kukkopojat näyttävät merkkejä luonteestaan, tipusilleen maapähkinää komentavat kanaemoset varmistavat, että yhteishuoltajaihminen on tehtäviensä tasalla, ja nälkäiset nuorikot varmistavat pääsevänsä apajille hyppäämällä hoitajan olkapäälle. Lisäksi munakasan päälle piiloon pujahtaneet hautojat tulee havaittua ja mahdolliset nuupottajat noukittua tarkempaan tutkimukseen.

Ja tämä on meidän työpäivissä olennainen osa, koska kun eläimiä kasvatetaan uusiin koteihin, on olennaista, että tiedämme ja tunnemme niin parvemme kuin yksilömme, jotta osaamme sitten valita heille oikeat kodit ja ihmiset. Meillä käyneet tietävätkin, että myös kukkoset osallistuvat tähän valintaprosessiin huolellisesti. Uusien ihmisten sylit testataan ja kädet tutkitaan herkkupalojen varalta. Onpa joskus joku pikkukukko ottanut päikkäritkin tutustujan sylissä, kun sen hyväksi ja turvalliseksi kainalonmutkaksi havaitsi.

Mutta ämpäriin.

Ämpäriruoka on yleensä joko kaupan tai ravintolan hävikkiruokaa, jota kanalamme saa satunnaisen säännöllisesti. Se voi myös olla ruohonleikkurin kerääjästä litratolkulla ammennettua ruohosilppua, rikkaruohoja, keitettyä porkkanaa, maahan pudonneita omenia, luumuja tai kanojen itsensä pihasta poimimia viinimarjoja, ruusunmarjoja tai aronioita. Kesäisin ne parvet jotka ulkoilevat nokkivat itse ämpäriruokansa pihasta, vaikka toki käyvät kyllä ämpäriin kurkkaamassa ja ankkojen vatiin vaklimassa. 

 

 

 

 

Pointti ämpäriruuassa on juurikin monipuolisuus JA ruokahävikin minimointi. Kanoille haitalliset ruoka-aineet toki jätetään pois, ja niistä löytyy lisätietoa TÄSTÄ

Tällaiselta kuulostaa Sirkuksen arki ruokailujen osalta. Onko jotain mitä kopsaisit teidän kanalaan tai jotain mitä et ainakaan tekisi samoin? Olisi kiva kuulla, jätä kommentti :) 

Jos haluat oppia lisää kanojen ravitsemuksesta ja ruokinnasta, niin olen tehnyt aiheesta 45minuutin opasvideon, jonka voit ostaa käyttöösi hintaan 19,50€. Tilaa opasvideo TÄSTÄ

 

 

 

Mitäpä syöttäisin kanatipuille?

Nettiä ja keskusteluryhmiä kun selaa, niin vaikuttaa siltä, että tipusille pitää kattaa tarjolle kahdentoista lajin buffee ihan ekasta ekasta päivästä lähtien. 

 

Minä sanon EI!

 

Yhdellekään vastasyntyneelle tai -kuoriutuneelle elämänalulle ei tuupata eteen kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Vasta elämää opetteleva itu tarvitsee hyvin pelkistettyä, ravintopitoista ja PUHDASTA ruokaa, jotta elämän ensimmäiset suolistossa sulavat ravinteet alkavat imeytyä ja kasvu pääsee käyntiin. Ugh!

 

Moni on huolissaan raekoosta mitä tipuille annetaan ja kaurahiutaleen, siis sen ruokakaupasta ostettavan kuoritun, litistetyn ja höyrytyksellä esikypsennetyn hötön antaminen istuu vielä kanailijapiireissä tiukassa. Pikakaurahiutaleista on kuitu kuorittu pois ja höyrytyksellä osa vitamiineistakin haihdutettu. Hiutale on liian hiilihydraattista pienen tipun masuun.

 

Liika hiilari aiheuttaa ripulia ja ripulitilassa olevasta suolistosta ei ravinteet imeydy. Vastasyntyneen vauvan ripuli on vaarallinen ja jokainen emo siihen reagoi nopeasti, samoin täytyy toimia tipusen kanssa: ripulia tuottava ruoka-aine heti pois, pyllypyykille ja kaikkien ruoka-astioiden ja alusten vaihto puhtaisiin.

 

Kokonainen tai rouhittu kaura on parasta kananpojallekin. Niissä on mukana kauran kuitu, jota nokkijat tarvitsevat AINA suolistoonsa poistamaan mahdollisten maabakteerien aiheuttamia onkhelmantynkiä. Jo kaikista pieninkin kääpiökochin tai Mille Fleurin pentu saa kokonaisen kauran nokastaan alas. Kokeiltu ja nähty on, satojen tipujen verran.

 

Kanailijan mielenrauhan takia meillä annetaan tipujaan hoitaville emoille kokonaista JA rouhittua kauraa. Tämä kanailija nukkuu yönsä paremmin kun tietää, että rouheen seassa on sitä pienempääkin murua, jolla vauvelit saavat masua täyteen, silti emot pitävät kovemman ruokapotpotuksen kokonaisen kaurakourallisen kohdalla. Semmoista se on, oma mamma on aina eniten oikeassa ;)

 

 

Munalla mennään!

Kauran lisäksi meidän mammalomailijoiden menu sisältää keitettyä ja murskattua munaa AAMUPALAKSI. Eli keitetty munamössö ei ole koko ajan tarjolla, koska lämmetessä kypsennetyn munan pinnalla alkaa nopeasti lisääntyvä bakteeritoiminta. Kun munaherkku tarjoillaan vain kerran päivässä ja kohtuullisena annoksena, niin mamma syöttää sen himonhedelmilleen heti, eikä sitä jää lautaselle pyörimään kakkavarpaiden tai nukkupyllyjen sotkettavaksi. 

 

Keitetyssä munassa on juuri niitä ravintoaineita ja proteiinia mitä pieni suolisto tarvitsee kehittyäkseen. Lisäksi munijasta riippuen muna voi sisältää kokkidi-bakteereilta suojaavia ominaisuuksi. Kokkidit ovat maabakteereita, joille kanalinnut muodostavat vastustuskyvyn pikkuhiljaa. 

 

Tämä on yksi syy miksi meillä ei vastakuoriutuneet ulkoile kuin vasta sulkauduttuaan: lämmön lisäksi suolisto on ehtinyt kehittyä ja kasvu lähteä hyvään käyntiin ennen kuin lähdetään avaraan maailmaan matonhapsuja ja kengännauhoja nuoleskelmaan (tavoitithan vertaukseni konttaavasta lapsukaisesta, jonka tuttia ei enää keitellä, mutta pariviikkoiselle ei tulisi mieleenkään tarjota tuttia suoraan lattialta, saatikka maasta).

 

Vastustuskyvyn rakentuminen on luontainen prosessi, joka karsii heikot pois, mutta koska ihmisen hoivissa elävät kanaset eivät pääse viemään tipueitaan aina uusille matomaille, joissa ei ole parven ulosteita, niin ihmisen tulee hoitaa tilat ja tilanteet niin, että tipueilla on puhdasta ja ravinteikasta.

 

Vieläkö paatostan ja saarnaan lisää puhtaudesta? En vielä. Muistutan vaan eläinten astioiden hygieniasta, johon hyvä nyrkkisääntö on: siitä pitäisi poystyä itsekin hörppäämään, jos ajatuskin saa yökkäämään, niin harjaa ja Fairya käteen ja tiskarihommiin!

Toinen syy miksi Siltajoella eivät ihan pikkutikut ulkoile on meidän Kerttu, johon luotan kuin vuoreen silloin kun on kyse siimahäntien hävityksestä, mutta jonka kehräävän hellään huomaan en ihan pieniä piipittäjiä uskoisi. Pihan harakoista,  variksista ja leikkisästä irlanninsusikoirasta puhumattakaan. 

 

Mutta takaisin otsikon aiheeseen, eli ruokintaan. Kauran ja keitetyn munan lisäksi meillä on tarjolla koko ajan omaa Maukas - pikkunokkaisten rehua, joka sisältää rouhittua kauraa, ohraa, hernettä ja härkäpapua. Erikokoisina rakeina, joista niin emo kuin tiput löytävät oikeat koot. Myös Suomen Rehun Progut kuuluu kaiken ikäisten valikoimiin, koska se sisältää B-vitamiinien lisäksi suoliston topimintaa tukevia ainesosia.

 

Näillä mennään ensimmäiset viikot. Vasta kolmannella viikolla tuodaan tarjolle hieman tuopretta. Vuodenajasta riippuen salaattia tai ruohosilppua. Ensimmäiset maistiaiset uutta ovat aina pieniä eriä. Maistiaisia. Totuttelua. Niin kuin kaikilla muillakin vauvoilla. Yhdellä uudella ruoka-aineella harjoitellaan useampi päivä peräjälkeen ja seurataan pyllyjä ja emoa. Ruokkiiko emo kyseisellä herkulla tenaviaan pontevasti vai nihkeästi on monesti hyvä osviitta. 

 

Maistuvaa ja turvallista tuoretta on myös omena, raastattu kaali tai porkkana, kesäkurpitsa tai marjat. Ja näitäkään ei kaikkia tarvitse samalla viikolla tarjoilla, vaan maltillisesti pikkuhiljaa. Aivan varmasti suloiset untuvikot ehtivät kaikkea ihanaa hemmotteluruokaasi maistaa jahka untuvat ovat alkaneet suliksi muuttua ja vauvavauhe kohti uhmaikää.

Raejuustot, rahkat ja piimämössöt eivät kuulu meillä tipujen ruokavalioon, koska ne opvat nopeasti lämpimässä pilaantuvia ruoka-aineita, eivätkä maitotuotteet luontaisestikaan kuulu lintujen ruokavalioon. Aikuiset toki rakastavat jugurtteja ja juustoja (ja jotkut meistä jopa viinejä), mutta aikuisten ruokavaliohan nyt muutenkin on eri kuin piiperöiden. Eiks jeh?

 

Proteiinia pienille voi lisätä juurikin hernerouheesta, öttiäisistä tai maltillisesti vaikka jauhelihasta. Terveellisiä kasvirasvoja ja ravintoaineita on vaikkapa öljyhampun siemenssä ja auringonkukan siemenissä. Perunat, pastat, pullat ja patongit ovat sitä turhaa höhhöä, jota ei määräänsä enempää kukaan tarvitse (paitsi ehkä talvella kun hiilari antaa lisäenergiaa lämpimänä pysymiseen).

 

Mitäs muuta?

Ruokien lisäksi hiekkainen sora ja kalkki tarjolle ihan heti alusta asti. Koska linnuilla ei ole hampaita, niin ne tarvitsevat ruuansulatukselle olennaista kiveä kivipiiraansa. Kalkki tarjoillaan meillä mieluiten kuivattuina ja murskattuina munankuorina, mutta aina niitä ei ole olemassa riittävästi ja silloin kopastaan kalkkikiveä ämpäristä.

Meillä tipusten vesi annostellaan aina nipasta, jotta se on varmasti puhdasta ja siihen ei pääse kukaan kastumaan tai hukkumaan. Veteen lisätään 1-2krt viikossa BE-Balansia ja 1krt viikossa Milkan monivitamiinia. Muina päivinä pelkkää puhdasta raikasta vettä!

 

Tämmöisillä konsteilla on Siltajoella kasvatettu tuhansia piiperöitä monessa eri rodussa ja useamman vuoden ajan. Lisää meidän kantapäiden kautta opittuja juttuja aiheesta voit lukea näistä artikkeleista:

Ruokinnasta:

Herne kanojen ja viiriäisten ruokinnassa

5 ruoka-ainetta joita ei tule syöttää kanoille 

Tukiruuat

Kivipiiran toiminta lintujen ruuansulatuksessa 

 

Tipujen ja emojen hoidosta: 

Kuinka autan hautovaa kanaa?

Kannattaako kuoriutuvaa tipua auttaa?

Pitääkö emo ja tiput eristää? 

 

Ruoka ja tarvikeostoksille:

Siilon verkkokauppaan

Idätä kanoille ja viiriäisille kauraa

Viherruokinta tuo muniin makua ja lintujen ruokavalioon vaihtelua lisäten vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia. Eritoten talvella viherruokinnan merkitys korostuu kun kanat eivät pääse pihalle laiduntamaan.

Kauran idätys on helppoa, halpaa ja pitkän pimeän talven jälkeen lyhyetkin vihreän idut häviävät nokkiin nopeammin kuin ehdit kiljaista kukkokiekuu.

Idätä kauraa näin:

Täytä laakea astia, esim vanha tarjotin, tarjoiluastia tai foliovuoka kauranjyvillä. Pohjanpeitto tai korkeintaan puolen sentin kerros riittää.

Kastele kaurat niin, että lilluvat vedessä oikein kunnolla. Anna kaurasten uiskennella vuorokauden verran. Kaada sen jälkeen ylimääräinen vesi pois. Kaurat saavat jäädä märiksi, mutta uiskentelu pitää jo lopettaa.

Jätä idätysastia viileään paikkaan. Tässä vaiheessa ei ole väliä ovatko hämärässä vai valoisassa. Ihan pilkkopimeä ei ole paras, eikä huoneenlämpö. Viileä ja valoisa olisi optimaalisin, mutta itää kaura muissakin olosuhteissa.

Idätyspaikan lämpötilasta riippuen joudut kastelemaan tai suihkepullolla ruiskuttelemaan joka, joka toinen tai joka kolmas päivä. Lämpimässä vettä tarvitaan useammin, viileässä harvemmin. Liika kosteus homehduttaa. Liika kuivuus tappaa. Älä huoli, kosteuden tarpeen kyllä näkee silmämääräisesti, tai huomaa vähintäänkin kauroja kopeloimalla. 

Jyvät saavat olla hieman kosteita, mutta vesi ei saisi loiskua kun astiaa kallistelee. Liiallisen kastelun voi varovasti valuttaa pois.

Ensin kaura kasvattaa juuret, jotka näyttävät valkoisilta homelonkeroilta, älä siis tässä vaiheessa heitä idätyksiäsi mäkeen. Kääntelemällä ja ravistamalla lonkerohemmoja voit varmistua, että kaurat ovat oikean kosteita ja jokainen pikkujyvä saa ilmaa ja kosteutta riittävästi.

Idätyslämpötilasta riippuen vihreää alkaa näkyä 4-6 päivän päästä aloituksesta. Yleensä kuitenkin vasta sitten kun olet jo autuaasti ehtinyt unohtaa jyväset oman onnensa nojaan.

Nosta itäjät valoisalle ikkunalle ja jatka kastelua kunnes vihreät versot ovat 4-8cm pituisia.

Parempiin suihin

Tarjoile itäjät nokkaporukalle. Tarjoilu on paras hetki opettaa parvelle luoksekutsuhuutoa. Tämä herkku on talviaikaan ehdoton hitti ja nopeuttaa oppimista takuulla. Lisää kanojen kesyttämisestä voit lukea tästä

Jos tilat tai kärsivällisyys eivät riitä vihreän oraan kasvattamiseen, niin myös ihan vasta itänyt 3pv ikäinenkin jyvä on kanojen mielestä herkullinen. Tosin vihreään töröttäjään on ehtinyt muodostua lehtivihreää ja ravintoaineita piirun verran enemmän.

Joskus joku tippapullo tai juomalaite vuotaa ja sen alle voi olla kätevää asettaa kupillinen kauraa. Kaura imee tippuvat vedet ja saattaa ehtiä jopa itää. Ainakin viiriäisille liotetut kaurat maistuvat kuivajyvää paremmin.

Kauran lisäksi mainiota ja edullista idätettävää ovat herneet, auringonkukan siemenet ja ohra. Ohra ja herne itävät jo ihan parissa päivässä. Eikäpä idut ja versot pahaa tee myöskään influenssakaudesta toipuvan kanailijan terveydelle!

Lue lisää ruokinta-aiheesta:

5 ruoka-ainetta, joita ei tule syöttää kanoille
Kanojen ja viiriäisten tukiruuat
5 munintaan vaikuttavaa seikkaa

Ruokintarutiinit Siltajoen Sirkuksessa

Muistathan D-vitamiinin?

Kesällä kanatkin saavat D-vitamiinin auringonsäteistä, jos pääsevät aurinkoon ulkoilemaan. Talvella D-vitamiini täytyy nokkia tai hörppiä. D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja kalsiumia kanat tarvitsevat munankuorien lisäksi omiin luihinsa. Joten varmista D-vitaminointi viiemistään nyt kun kesän vitamiinitankkauksesta on monta kuukautta aikaa.

Tutustu Siilon lisäravinteisiin.

Haluatko oppia lisää kanojen ravitsemuksesta?

Olen tehnyt aiheesta 45minuutin opasvideon, jossa käyn läpi kotikanan ruuansulatuksen ja ravitsemuksen tarpeita ja ratkaisuja laajasti ja kattavasti. Voit ostaa opasvideon käyttöösi hintaan 19,50€. Tilaa tästä: Kanojen ruokinnan perusteet

5 munintaan vaikuttavaa seikkaa

Kana ei ole mikään munakone. Munintaan vaikuttavia seikkoja on lukuisia, mutta mainio nyrkkisääntö on, että hyvinvoiva kana munii hyvin. Esittelen tässä 5 olennaisinta munintaan vaikuttavaa seikkaa, jotka varmistamalla voit odotella parveltasi herkullisia, ihania tuotoksia.

 

1. Kana

Munintaan luonnollisestikin vaikuttavat kanan ikä, rotu ja mahdollinen sulkasato. Eri rodut aloittavat muninnan eri-ikäisinä. Muun muassa alhonkannan maatiaiset ja kääpiökochit ovat aikaisimpia muninnan aloittajia ja keväällä kuorituneiden tipujen voikin olettaa aloittavan muninan jo 4-5kk iässä. Syys tai talvipoikaset aloittavat tyypillisesti hieman vanhempina.

Kana munii noin 2-4 vuotiaaksi niin, että vanhemmiten muninta vähenee pikkuhiljaa. Harrastajien kanaloissa on vanhempiakin kanoja, jotka pyöräyttävät munan silloin toisen tällöin, mutta keskimäärin varsinainen "hedelmällinen vaihe" kanalta loppuu 3-4 vuoden tietämillä. MUTTA: eri roduissa on suuriakin eroja iän ja muninnan jatkumisen suhteen!

Kanarodut jaetaan erinomaisesti, hyvin ja kohtalaisesti muniviin sekä koristerotuihin. Koristerotujen munantuotantoa ei pidetä kummoisena. Erinomaisia munijarotuja ovat mm Leghorn, Plymouth Rock ja Hy-linet, sekä tietysti tuotantohybridit, joita kasvatetaan kaupallisiin munituskanaloihin. 

Osa roduista tykkää enemmän hautoa ja hoitaa tipusia kuin munia muksautella ruokaa hoitajansa lautaselle. Silkkikanoja nimitelläänkin harrastepiireissä hautomakoneiksi. Jos haaveissa on enemmän munia kuin tipuja, kannattaa rodun valinnassa olla tarkkana!

Harrastekanalassa kanarodun valintaan voivat vaikuttaa muutkin kuin munantuotannolliset seikat, esim saatavuus, taudinkestävyys, luonne, ulkonäkö, koko ja talvenkestävyys voisivat olla tärkeitä huomioon otettavia valintakriteerejä. Koostamalla oman harrasteparvensa eri rotuisista ja vaikka sekarotuisista voi saada jopa enemmän kuin rusinat pullasta.
 

2. Valo

Kana tarvitsee noin 14-16 tuntia valoisaa aikaa muniakseen erinomaisesti. 12 tuntinen valoisa aika lienee minimi.

Pääsääntöisesti kanat munivat kesällä paremmin kuin talvella: Suomessa onkin ruhtinaalliset munintavalot kesäisin. Talvella kanalan valot kannattaa ajastaa päälle viimeistään syyskuussa. Syys-loka-marras-joulukuun voivat valot olla 10-12 tuntia, mikä antaa kanoille sulkasadon lepoajan. Sulkasadossa kanan elimistö lepää muninnasta ja kasvattaa uutta paksua sulkapeitettä suojaamaan tammi-helmikuun tulipalopakkasilta. 

Kanalan valaistuksesta löydät enemmän jutun juurta täältä

Suomalaisten maatiaiskanojen voi olettaa munivan vähemmälläkin valolla, sillä useiden maatiaiskasvattajien kokemusten mukaan maatiaisrodut munivat lyhyemmänkin valoisuuden turvin. Jotkut parvet jopa ihan pelkän luonnonvalon turvin isoikkunaisissa navetoissa.

3. Ruokinta

Muna on proteiinipitoista treenaajien herkkua. Proteiini ei ilmesty munaan tyhjästä, vaan kanan täytyy se kaikki protsku sinne nokkia. 

Teollisten rehujen proteiinipitoisuudet huitelevat yli 20% ja siltikin kanaset aina tilaisuuden tullen ahkeroivat kuopimalla maasta esiin lihaksikkaita kastematoja, koppakuoriaisia tai juoksevat pyrstö suorana jauhelihaa tarjoilevan luokse. Eli eläinproteiinia! Kana on sekasuoja ja monipuolisella ruualla muniin saadaan hyvä maku ja munijalle monipuolisesti ravintoaineita terveyden ja muninnan takaamiseksi. Maukasta kasvisproteiinia kanojen ruokavalioon saa edullisesti riistaherneestä tai pavusta.

Kalkki - kananmunankuoret ovat kalkkipitoisia ja kana tarvitseekin PALJON kalkkia punkeakseen munalleen kunnon kuoret. Siltajoen Sirkuksen herkkuperseet katsoivat epäilevästi kun kerran vein heille kipollisen kanoille myytävää kalkkikiveä. Yksikään ei tainnut nokkaistakaan. Meillä kanoille tarjoillaankin kuivatut kananmunankuoret murskattuina. Olennaista on kuivattaa kuoret kunnolla ja murskata, jottei niissä ole munan makua ja muotoa antamassa vinkkiä munittujen munien syömiseen. Meillä kanat ja viiriäiset saavat kalkkilisää myös säännöllisesti piimäkuureista. Varsinkin syksyyn piimä on ihan ehdotonta kanan voimaruokaa: kalsiumia, rasvaa ja eläinproteiinia. 

D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen, niin ihmisillä kuin kanoillakin. Mikäli kanaset eivät ole saaneet tankata pitkän kesän aikana D-vitamiiniaan suoraan auringosta, niin D-vitamiinilisä on tarpeen talvella. Soppaa lohen perkuujätteistä tai silakkakaurapuuroa silloin tällöin, niin pysyvät munamammojen luut kunnossa ja munat kovakuorisina. Kalan maku EI TULE muniin. Kultaisella kahdeksankymmentäluvulla munissa saattoi olla kalanmakua, mikä johtui erään tuotantokanajalostuslinjan ominaisuudesta kehittää liiallisella rypsirehuruokinnalla muniin kalojen maku. Tiettävästi kyiseistä jalostuslinjan tuotosta ei enää Suomen kanaloissa kotkottele.

3.1. Eroja eri rotujen ruokinnassa

Varsinkin isot rodut tarvitsevat hyvin muniakseen paljon ja energiapitoista ruokaa. Esimerkiksi Maranseillani ei pelkkä munintarehu tunnu riittävän, vaan pari kertaa viikossa täytyy tarjoilla piimätujausta ja nakki- tai jauhelihabiletystä. Epäilen, että avainasemassa on enemmänkin rasva kuin proteiini, mutta tutkimukseni jatkuvat ja raportoin kyllä aiheesta, jahka muodostan joltisenkinlaisen mielipiteen.  

Maatiaiset taasen ovat ajan ja olojen saatossa "jalostuneet" munimaan hieman heppoisemmillakin eväillä. Tuntuu, että maattarit pukkaavat munia, vaikka vain kantaisin kaurasäkin kanalan ohi. Ehkä en kyllin osaa korostaa, mutta suomalaiset maatiaiskanakannat TODELLA ovat tutustumisen arvoisia veitikoita kotikanalaan!

Nuori munintaikäinen tehari, eli tehokana alias tuotantohybridi, munii vaikka mitä tekisit tai olisit tekemättä. Vaikuttaa, että oli olot mitkä tahansa, niin tehotyttö luikauttaa munan lähes yhtä usein kuin kukko laulelee aamunkoiton julistuksiaan. Kärjistän toki, mutta munimaan jalostetuissa lajeissa munatuotos on hyvin suoraviivaisen varmaa. Koska munatuotos on runsasta, syö myös tehotyttö runsaasti. Joten varaudu täyttämään  rehu- ja kaura-automaatteja usein sekä lisäksi kantamaan hauis pullistellen ruuantähteitä, vihreää ja muita herkkuja, jos päädyt hankkimaan tehotyttöjä! 

Sen sijaan sulkasatoinen kana ei muni vaikka syöttäisit kuun taivaalta. Sulkasadosta ja syysruokinnasta voit lukea lisää täältä. 

Eri rotujen elintapoihin ja -vaatimuksiin onkin hyvä tutustua ennen kanojen hankintaa, vaikkapa kyselemällä kokemuksia myyjältä tai muilta ko rodun kasvattajilta/harrastajilta. Sirkuksen rotuihin pääset tutustumaan keväisin ja kesäisin paikan päällä tai näillä sivuilla:
Kääpiökoch
Marans

4. Tila 

Tasaisen lämmin tila ja sopivasti lajitovereita on paras mahdollinen munaustila.

Viihtyisän ja yliampuvan pesäsisustuksen raja on hiuksenhieno ;)

Tutkimusten mukaan kana tunnistaa noin 40 lajitoveriaan, kuitenkin niin, että muninnan parvieläinkin haluaa hoitaa rauhassa yksin. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että 4:ä kanaa kohden on oltava 1 munintapesä, vaikka yleensä munat ilmestyvätkin kaikki sinne samaan lempipesään. 

Nuorikkojen voi olla vaikea päästä munimaan lempipesään ja nokkimajärjestyksessä alempana olevat saattavat saadakin häädön kun rouva kuningatar haluaa tulla munansa pyöräyttämään. Siksi on hyvä, että paikkoja on riittävästi. Jos paikkoja ei ole, on kana mestari rakentamaan piilopesiä. 

Hienoimmille munijoille pesän sisustukseen kuuluu
oma palvelija, joka esilämmittää pesän munaa varten.

Niin sanotulla houkutusmunalla, eli tekomunalla voi kanoille näyttää minne olisi hyvä munia. Silloin kun minä teen uuden munintapesän tai jos joudun siirtämään olemassa olevan paikkaa, niin laitan pesään tekomunan näyttämään kanoille mallia, että minne kuuluisi omatkin munaskuukkelit jatkossa sujauttaa. Tekomunat toimivat pääsääntöisesti todella hyvin ohjaamaan kanoja munimaan oikeaan paikkaan.

Hyvä munintapesä on hämärä ja vaikka heinillä täytetty. Munintatouhuun kuuluu päivittäinen pesän järjestely ja heinien lajittelu. 

Liikaa lajitovereita tai vaikkapa riehuva joukko kukkonuorikoita voi vaikuttaa munintaan kielteisesti. Herkimmät voivat ottaa nokkiinsa hässäkästä ja ruuvata munahanat kiinni.  

5. Stressi

Kuten tuli mainittua kana ei ole kone, vaan herkkätunteinen hidalgo, joka helpolla saattaa ottaa nokkiinsa. Kanan tunteisiin meneviä hommia voi olla yksi jos toinenkin, ja kuten suuret diivat konsanaan, ikinä ei voi tietää mistä murjotus syntyy, mutta nämä seikat ovat satavarmoja stressin nostajia:

• liikaa lajitovereita liian pienessä tilassa
• liian kylmä, kuuma tai kostea tila (liika kosteus on paha, paha, paha!) 
• liian suuret lämpötilan vaihtelut nopeassa tempossa
• munintapesä ei ole viihtyisä ja hämärä (lisää pimentävät verhot ja puhtaita heiniä)
• ulkoloisia
• sisäloisia
• ripulia, flunssaa tai muuta hoitamatonta sairautta
• muutot, muutokset, vierailijat tai muut pelonaiheet 

Stressaantuneena tai säikähtäessään kana voi plupsauttaa nahkamunan, eli munan ilman kovia kuoria. Nahkamuna yleensä rikkoontuu hetimiten ja ahnaat nokat nakuttavat munan sisällön pois näkyviltä. Nahkaiset riekaleet voi kuitenkin joskus nähdä ja silloin täytyy antaa hälytyskellojen soida, että miksi joku päästää munan ulos ennen kuin kuorien muodostuminen on ehtinyt tapahtua. 

Minä laskeskelen päivittäin joka parven munatuotoksen samalla kun munia kerään. Munien määrä, muoto ja rakenne kertovat parven oloista ja yksittäisestä kanasta. Jos jotain häikkää ilmenee, niin koitan paikallistaa syyn joko oloihin, ruokintaan tai ihan vaklimalla kyseisen parven kanoja. Minun kanani ovat suhteellisen helppoja vaklittavia, koska kuuluttavat kovaan ääneen muninta-aikeista ja saavutetuista tuloksista. Jos jotakuta ei useampaan päivään kuulu kuuluttamassa, niin alan tarkkailla, että onko munimattomuuden syynä sulkasato vai joku muu aihe. Yleensä on syy selvinnyt jostain edellämainitusta kategoriasta tai sitten munat ovat vain päätyneet sinne kuuluisaan piilopesään, jonka vielä jonain päivänä kohtaan. 

Terttu-tehokana on sitä mieltä, että varastoon piilotetut vanhat pahvilaatikot olisivat parhaita munintapesiä.

Wilpun munalaulu, johon koko seurakunta yhtyy täysin palkein

Oliko tästä artikkelista hyötyä?

Harkinnassa omat kanat tai kanaharrastus alkutekijöissään? 

Kanailijan Ensiaskeleet on 6-7kk pituinen kurssikokonaisuus, josta saat laajat ja kattavat tiedot kanojen hoidosta, ravitsemuksesta, tilatarpeista, parven käyttäytymisestä ja tarttuvista taudeista sekä loisista. Kurssi alkaa 28.3.2024 ja mukaan ehtii viimeistään 10.4.2024. Katso koko kurssin sisältö, aikataulut ja hinta tästä

Lopuksi vielä munamaailmaan syvemmälle sukeltaville lisätietoa: Täältä löytyy pitkä ja erittäin seikkaperäinen, englanninkielinen artikkeli munan rakenteesta ja rakennevirheistä, sekä mikä niitä aiheuttaa.