Mitäpä syöttäisin kanatipuille?

Nettiä ja keskusteluryhmiä kun selaa, niin vaikuttaa siltä, että tipusille pitää kattaa tarjolle kahdentoista lajin buffee ihan ekasta ekasta päivästä lähtien. 

 

Minä sanon EI!

 

Yhdellekään vastasyntyneelle tai -kuoriutuneelle elämänalulle ei tuupata eteen kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Vasta elämää opetteleva itu tarvitsee hyvin pelkistettyä, ravintopitoista ja PUHDASTA ruokaa, jotta elämän ensimmäiset suolistossa sulavat ravinteet alkavat imeytyä ja kasvu pääsee käyntiin. Ugh!

 

Moni on huolissaan raekoosta mitä tipuille annetaan ja kaurahiutaleen, siis sen ruokakaupasta ostettavan kuoritun, litistetyn ja höyrytyksellä esikypsennetyn hötön antaminen istuu vielä kanailijapiireissä tiukassa. Pikakaurahiutaleista on kuitu kuorittu pois ja höyrytyksellä osa vitamiineistakin haihdutettu. Hiutale on liian hiilihydraattista pienen tipun masuun.

 

Liika hiilari aiheuttaa ripulia ja ripulitilassa olevasta suolistosta ei ravinteet imeydy. Vastasyntyneen vauvan ripuli on vaarallinen ja jokainen emo siihen reagoi nopeasti, samoin täytyy toimia tipusen kanssa: ripulia tuottava ruoka-aine heti pois, pyllypyykille ja kaikkien ruoka-astioiden ja alusten vaihto puhtaisiin.

 

Kokonainen tai rouhittu kaura on parasta kananpojallekin. Niissä on mukana kauran kuitu, jota nokkijat tarvitsevat AINA suolistoonsa poistamaan mahdollisten maabakteerien aiheuttamia onkhelmantynkiä. Jo kaikista pieninkin kääpiökochin tai Mille Fleurin pentu saa kokonaisen kauran nokastaan alas. Kokeiltu ja nähty on, satojen tipujen verran.

 

Kanailijan mielenrauhan takia meillä annetaan tipujaan hoitaville emoille kokonaista JA rouhittua kauraa. Tämä kanailija nukkuu yönsä paremmin kun tietää, että rouheen seassa on sitä pienempääkin murua, jolla vauvelit saavat masua täyteen, silti emot pitävät kovemman ruokapotpotuksen kokonaisen kaurakourallisen kohdalla. Semmoista se on, oma mamma on aina eniten oikeassa ;)

 

 

Munalla mennään!

Kauran lisäksi meidän mammalomailijoiden menu sisältää keitettyä ja murskattua munaa AAMUPALAKSI. Eli keitetty munamössö ei ole koko ajan tarjolla, koska lämmetessä kypsennetyn munan pinnalla alkaa nopeasti lisääntyvä bakteeritoiminta. Kun munaherkku tarjoillaan vain kerran päivässä ja kohtuullisena annoksena, niin mamma syöttää sen himonhedelmilleen heti, eikä sitä jää lautaselle pyörimään kakkavarpaiden tai nukkupyllyjen sotkettavaksi. 

 

Keitetyssä munassa on juuri niitä ravintoaineita ja proteiinia mitä pieni suolisto tarvitsee kehittyäkseen. Lisäksi munijasta riippuen muna voi sisältää kokkidi-bakteereilta suojaavia ominaisuuksi. Kokkidit ovat maabakteereita, joille kanalinnut muodostavat vastustuskyvyn pikkuhiljaa. 

 

Tämä on yksi syy miksi meillä ei vastakuoriutuneet ulkoile kuin vasta sulkauduttuaan: lämmön lisäksi suolisto on ehtinyt kehittyä ja kasvu lähteä hyvään käyntiin ennen kuin lähdetään avaraan maailmaan matonhapsuja ja kengännauhoja nuoleskelmaan (tavoitithan vertaukseni konttaavasta lapsukaisesta, jonka tuttia ei enää keitellä, mutta pariviikkoiselle ei tulisi mieleenkään tarjota tuttia suoraan lattialta, saatikka maasta).

 

Vastustuskyvyn rakentuminen on luontainen prosessi, joka karsii heikot pois, mutta koska ihmisen hoivissa elävät kanaset eivät pääse viemään tipueitaan aina uusille matomaille, joissa ei ole parven ulosteita, niin ihmisen tulee hoitaa tilat ja tilanteet niin, että tipueilla on puhdasta ja ravinteikasta.

 

Vieläkö paatostan ja saarnaan lisää puhtaudesta? En vielä. Muistutan vaan eläinten astioiden hygieniasta, johon hyvä nyrkkisääntö on: siitä pitäisi poystyä itsekin hörppäämään, jos ajatuskin saa yökkäämään, niin harjaa ja Fairya käteen ja tiskarihommiin!

Toinen syy miksi Siltajoella eivät ihan pikkutikut ulkoile on meidän Kerttu, johon luotan kuin vuoreen silloin kun on kyse siimahäntien hävityksestä, mutta jonka kehräävän hellään huomaan en ihan pieniä piipittäjiä uskoisi. Pihan harakoista,  variksista ja leikkisästä irlanninsusikoirasta puhumattakaan. 

 

Mutta takaisin otsikon aiheeseen, eli ruokintaan. Kauran ja keitetyn munan lisäksi meillä on tarjolla koko ajan omaa Maukas - pikkunokkaisten rehua, joka sisältää rouhittua kauraa, ohraa, hernettä ja härkäpapua. Erikokoisina rakeina, joista niin emo kuin tiput löytävät oikeat koot. Myös Suomen Rehun Progut kuuluu kaiken ikäisten valikoimiin, koska se sisältää B-vitamiinien lisäksi suoliston topimintaa tukevia ainesosia.

 

Näillä mennään ensimmäiset viikot. Vasta kolmannella viikolla tuodaan tarjolle hieman tuopretta. Vuodenajasta riippuen salaattia tai ruohosilppua. Ensimmäiset maistiaiset uutta ovat aina pieniä eriä. Maistiaisia. Totuttelua. Niin kuin kaikilla muillakin vauvoilla. Yhdellä uudella ruoka-aineella harjoitellaan useampi päivä peräjälkeen ja seurataan pyllyjä ja emoa. Ruokkiiko emo kyseisellä herkulla tenaviaan pontevasti vai nihkeästi on monesti hyvä osviitta. 

 

Maistuvaa ja turvallista tuoretta on myös omena, raastattu kaali tai porkkana, kesäkurpitsa tai marjat. Ja näitäkään ei kaikkia tarvitse samalla viikolla tarjoilla, vaan maltillisesti pikkuhiljaa. Aivan varmasti suloiset untuvikot ehtivät kaikkea ihanaa hemmotteluruokaasi maistaa jahka untuvat ovat alkaneet suliksi muuttua ja vauvavauhe kohti uhmaikää.

Raejuustot, rahkat ja piimämössöt eivät kuulu meillä tipujen ruokavalioon, koska ne opvat nopeasti lämpimässä pilaantuvia ruoka-aineita, eivätkä maitotuotteet luontaisestikaan kuulu lintujen ruokavalioon. Aikuiset toki rakastavat jugurtteja ja juustoja (ja jotkut meistä jopa viinejä), mutta aikuisten ruokavaliohan nyt muutenkin on eri kuin piiperöiden. Eiks jeh?

 

Proteiinia pienille voi lisätä juurikin hernerouheesta, öttiäisistä tai maltillisesti vaikka jauhelihasta. Terveellisiä kasvirasvoja ja ravintoaineita on vaikkapa öljyhampun siemenssä ja auringonkukan siemenissä. Perunat, pastat, pullat ja patongit ovat sitä turhaa höhhöä, jota ei määräänsä enempää kukaan tarvitse (paitsi ehkä talvella kun hiilari antaa lisäenergiaa lämpimänä pysymiseen).

 

Mitäs muuta?

Ruokien lisäksi hiekkainen sora ja kalkki tarjolle ihan heti alusta asti. Koska linnuilla ei ole hampaita, niin ne tarvitsevat ruuansulatukselle olennaista kiveä kivipiiraansa. Kalkki tarjoillaan meillä mieluiten kuivattuina ja murskattuina munankuorina, mutta aina niitä ei ole olemassa riittävästi ja silloin kopastaan kalkkikiveä ämpäristä.

Meillä tipusten vesi annostellaan aina nipasta, jotta se on varmasti puhdasta ja siihen ei pääse kukaan kastumaan tai hukkumaan. Veteen lisätään 1-2krt viikossa BE-Balansia ja 1krt viikossa Milkan monivitamiinia. Muina päivinä pelkkää puhdasta raikasta vettä!

 

Tämmöisillä konsteilla on Siltajoella kasvatettu tuhansia piiperöitä monessa eri rodussa ja useamman vuoden ajan. Lisää meidän kantapäiden kautta opittuja juttuja aiheesta voit lukea näistä artikkeleista:

Ruokinnasta:

Herne kanojen ja viiriäisten ruokinnassa

5 ruoka-ainetta joita ei tule syöttää kanoille 

Tukiruuat

Kivipiiran toiminta lintujen ruuansulatuksessa 

 

Tipujen ja emojen hoidosta: 

Kuinka autan hautovaa kanaa?

Kannattaako kuoriutuvaa tipua auttaa?

Pitääkö emo ja tiput eristää? 

 

Ruoka ja tarvikeostoksille:

Siilon verkkokauppaan

5 munintaan vaikuttavaa seikkaa

Kana ei ole mikään munakone. Munintaan vaikuttavia seikkoja on lukuisia, mutta mainio nyrkkisääntö on, että hyvinvoiva kana munii hyvin. Esittelen tässä 5 olennaisinta munintaan vaikuttavaa seikkaa, jotka varmistamalla voit odotella parveltasi herkullisia, ihania tuotoksia.

 

1. Kana

Munintaan luonnollisestikin vaikuttavat kanan ikä, rotu ja mahdollinen sulkasato. Eri rodut aloittavat muninnan eri-ikäisinä. Muun muassa alhonkannan maatiaiset ja kääpiökochit ovat aikaisimpia muninnan aloittajia ja keväällä kuorituneiden tipujen voikin olettaa aloittavan muninan jo 4-5kk iässä. Syys tai talvipoikaset aloittavat tyypillisesti hieman vanhempina.

Kana munii noin 2-4 vuotiaaksi niin, että vanhemmiten muninta vähenee pikkuhiljaa. Harrastajien kanaloissa on vanhempiakin kanoja, jotka pyöräyttävät munan silloin toisen tällöin, mutta keskimäärin varsinainen "hedelmällinen vaihe" kanalta loppuu 3-4 vuoden tietämillä. MUTTA: eri roduissa on suuriakin eroja iän ja muninnan jatkumisen suhteen!

Kanarodut jaetaan erinomaisesti, hyvin ja kohtalaisesti muniviin sekä koristerotuihin. Koristerotujen munantuotantoa ei pidetä kummoisena. Erinomaisia munijarotuja ovat mm Leghorn, Plymouth Rock ja Hy-linet, sekä tietysti tuotantohybridit, joita kasvatetaan kaupallisiin munituskanaloihin. 

Osa roduista tykkää enemmän hautoa ja hoitaa tipusia kuin munia muksautella ruokaa hoitajansa lautaselle. Silkkikanoja nimitelläänkin harrastepiireissä hautomakoneiksi. Jos haaveissa on enemmän munia kuin tipuja, kannattaa rodun valinnassa olla tarkkana!

Harrastekanalassa kanarodun valintaan voivat vaikuttaa muutkin kuin munantuotannolliset seikat, esim saatavuus, taudinkestävyys, luonne, ulkonäkö, koko ja talvenkestävyys voisivat olla tärkeitä huomioon otettavia valintakriteerejä. Koostamalla oman harrasteparvensa eri rotuisista ja vaikka sekarotuisista voi saada jopa enemmän kuin rusinat pullasta.
 

2. Valo

Kana tarvitsee noin 14-16 tuntia valoisaa aikaa muniakseen erinomaisesti. 12 tuntinen valoisa aika lienee minimi.

Pääsääntöisesti kanat munivat kesällä paremmin kuin talvella: Suomessa onkin ruhtinaalliset munintavalot kesäisin. Talvella kanalan valot kannattaa ajastaa päälle viimeistään syyskuussa. Syys-loka-marras-joulukuun voivat valot olla 10-12 tuntia, mikä antaa kanoille sulkasadon lepoajan. Sulkasadossa kanan elimistö lepää muninnasta ja kasvattaa uutta paksua sulkapeitettä suojaamaan tammi-helmikuun tulipalopakkasilta. 

Kanalan valaistuksesta löydät enemmän jutun juurta täältä

Suomalaisten maatiaiskanojen voi olettaa munivan vähemmälläkin valolla, sillä useiden maatiaiskasvattajien kokemusten mukaan maatiaisrodut munivat lyhyemmänkin valoisuuden turvin. Jotkut parvet jopa ihan pelkän luonnonvalon turvin isoikkunaisissa navetoissa.

3. Ruokinta

Muna on proteiinipitoista treenaajien herkkua. Proteiini ei ilmesty munaan tyhjästä, vaan kanan täytyy se kaikki protsku sinne nokkia. 

Teollisten rehujen proteiinipitoisuudet huitelevat yli 20% ja siltikin kanaset aina tilaisuuden tullen ahkeroivat kuopimalla maasta esiin lihaksikkaita kastematoja, koppakuoriaisia tai juoksevat pyrstö suorana jauhelihaa tarjoilevan luokse. Eli eläinproteiinia! Kana on sekasuoja ja monipuolisella ruualla muniin saadaan hyvä maku ja munijalle monipuolisesti ravintoaineita terveyden ja muninnan takaamiseksi. Maukasta kasvisproteiinia kanojen ruokavalioon saa edullisesti riistaherneestä tai pavusta.

Kalkki - kananmunankuoret ovat kalkkipitoisia ja kana tarvitseekin PALJON kalkkia punkeakseen munalleen kunnon kuoret. Siltajoen Sirkuksen herkkuperseet katsoivat epäilevästi kun kerran vein heille kipollisen kanoille myytävää kalkkikiveä. Yksikään ei tainnut nokkaistakaan. Meillä kanoille tarjoillaankin kuivatut kananmunankuoret murskattuina. Olennaista on kuivattaa kuoret kunnolla ja murskata, jottei niissä ole munan makua ja muotoa antamassa vinkkiä munittujen munien syömiseen. Meillä kanat ja viiriäiset saavat kalkkilisää myös säännöllisesti piimäkuureista. Varsinkin syksyyn piimä on ihan ehdotonta kanan voimaruokaa: kalsiumia, rasvaa ja eläinproteiinia. 

D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen, niin ihmisillä kuin kanoillakin. Mikäli kanaset eivät ole saaneet tankata pitkän kesän aikana D-vitamiiniaan suoraan auringosta, niin D-vitamiinilisä on tarpeen talvella. Soppaa lohen perkuujätteistä tai silakkakaurapuuroa silloin tällöin, niin pysyvät munamammojen luut kunnossa ja munat kovakuorisina. Kalan maku EI TULE muniin. Kultaisella kahdeksankymmentäluvulla munissa saattoi olla kalanmakua, mikä johtui erään tuotantokanajalostuslinjan ominaisuudesta kehittää liiallisella rypsirehuruokinnalla muniin kalojen maku. Tiettävästi kyiseistä jalostuslinjan tuotosta ei enää Suomen kanaloissa kotkottele.

3.1. Eroja eri rotujen ruokinnassa

Varsinkin isot rodut tarvitsevat hyvin muniakseen paljon ja energiapitoista ruokaa. Esimerkiksi Maranseillani ei pelkkä munintarehu tunnu riittävän, vaan pari kertaa viikossa täytyy tarjoilla piimätujausta ja nakki- tai jauhelihabiletystä. Epäilen, että avainasemassa on enemmänkin rasva kuin proteiini, mutta tutkimukseni jatkuvat ja raportoin kyllä aiheesta, jahka muodostan joltisenkinlaisen mielipiteen.  

Maatiaiset taasen ovat ajan ja olojen saatossa "jalostuneet" munimaan hieman heppoisemmillakin eväillä. Tuntuu, että maattarit pukkaavat munia, vaikka vain kantaisin kaurasäkin kanalan ohi. Ehkä en kyllin osaa korostaa, mutta suomalaiset maatiaiskanakannat TODELLA ovat tutustumisen arvoisia veitikoita kotikanalaan!

Nuori munintaikäinen tehari, eli tehokana alias tuotantohybridi, munii vaikka mitä tekisit tai olisit tekemättä. Vaikuttaa, että oli olot mitkä tahansa, niin tehotyttö luikauttaa munan lähes yhtä usein kuin kukko laulelee aamunkoiton julistuksiaan. Kärjistän toki, mutta munimaan jalostetuissa lajeissa munatuotos on hyvin suoraviivaisen varmaa. Koska munatuotos on runsasta, syö myös tehotyttö runsaasti. Joten varaudu täyttämään  rehu- ja kaura-automaatteja usein sekä lisäksi kantamaan hauis pullistellen ruuantähteitä, vihreää ja muita herkkuja, jos päädyt hankkimaan tehotyttöjä! 

Sen sijaan sulkasatoinen kana ei muni vaikka syöttäisit kuun taivaalta. Sulkasadosta ja syysruokinnasta voit lukea lisää täältä. 

Eri rotujen elintapoihin ja -vaatimuksiin onkin hyvä tutustua ennen kanojen hankintaa, vaikkapa kyselemällä kokemuksia myyjältä tai muilta ko rodun kasvattajilta/harrastajilta. Sirkuksen rotuihin pääset tutustumaan keväisin ja kesäisin paikan päällä tai näillä sivuilla:
Kääpiökoch
Marans

4. Tila 

Tasaisen lämmin tila ja sopivasti lajitovereita on paras mahdollinen munaustila.

Viihtyisän ja yliampuvan pesäsisustuksen raja on hiuksenhieno ;)

Tutkimusten mukaan kana tunnistaa noin 40 lajitoveriaan, kuitenkin niin, että muninnan parvieläinkin haluaa hoitaa rauhassa yksin. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että 4:ä kanaa kohden on oltava 1 munintapesä, vaikka yleensä munat ilmestyvätkin kaikki sinne samaan lempipesään. 

Nuorikkojen voi olla vaikea päästä munimaan lempipesään ja nokkimajärjestyksessä alempana olevat saattavat saadakin häädön kun rouva kuningatar haluaa tulla munansa pyöräyttämään. Siksi on hyvä, että paikkoja on riittävästi. Jos paikkoja ei ole, on kana mestari rakentamaan piilopesiä. 

Hienoimmille munijoille pesän sisustukseen kuuluu
oma palvelija, joka esilämmittää pesän munaa varten.

Niin sanotulla houkutusmunalla, eli tekomunalla voi kanoille näyttää minne olisi hyvä munia. Silloin kun minä teen uuden munintapesän tai jos joudun siirtämään olemassa olevan paikkaa, niin laitan pesään tekomunan näyttämään kanoille mallia, että minne kuuluisi omatkin munaskuukkelit jatkossa sujauttaa. Tekomunat toimivat pääsääntöisesti todella hyvin ohjaamaan kanoja munimaan oikeaan paikkaan.

Hyvä munintapesä on hämärä ja vaikka heinillä täytetty. Munintatouhuun kuuluu päivittäinen pesän järjestely ja heinien lajittelu. 

Liikaa lajitovereita tai vaikkapa riehuva joukko kukkonuorikoita voi vaikuttaa munintaan kielteisesti. Herkimmät voivat ottaa nokkiinsa hässäkästä ja ruuvata munahanat kiinni.  

5. Stressi

Kuten tuli mainittua kana ei ole kone, vaan herkkätunteinen hidalgo, joka helpolla saattaa ottaa nokkiinsa. Kanan tunteisiin meneviä hommia voi olla yksi jos toinenkin, ja kuten suuret diivat konsanaan, ikinä ei voi tietää mistä murjotus syntyy, mutta nämä seikat ovat satavarmoja stressin nostajia:

• liikaa lajitovereita liian pienessä tilassa
• liian kylmä, kuuma tai kostea tila (liika kosteus on paha, paha, paha!) 
• liian suuret lämpötilan vaihtelut nopeassa tempossa
• munintapesä ei ole viihtyisä ja hämärä (lisää pimentävät verhot ja puhtaita heiniä)
• ulkoloisia
• sisäloisia
• ripulia, flunssaa tai muuta hoitamatonta sairautta
• muutot, muutokset, vierailijat tai muut pelonaiheet 

Stressaantuneena tai säikähtäessään kana voi plupsauttaa nahkamunan, eli munan ilman kovia kuoria. Nahkamuna yleensä rikkoontuu hetimiten ja ahnaat nokat nakuttavat munan sisällön pois näkyviltä. Nahkaiset riekaleet voi kuitenkin joskus nähdä ja silloin täytyy antaa hälytyskellojen soida, että miksi joku päästää munan ulos ennen kuin kuorien muodostuminen on ehtinyt tapahtua. 

Minä laskeskelen päivittäin joka parven munatuotoksen samalla kun munia kerään. Munien määrä, muoto ja rakenne kertovat parven oloista ja yksittäisestä kanasta. Jos jotain häikkää ilmenee, niin koitan paikallistaa syyn joko oloihin, ruokintaan tai ihan vaklimalla kyseisen parven kanoja. Minun kanani ovat suhteellisen helppoja vaklittavia, koska kuuluttavat kovaan ääneen muninta-aikeista ja saavutetuista tuloksista. Jos jotakuta ei useampaan päivään kuulu kuuluttamassa, niin alan tarkkailla, että onko munimattomuuden syynä sulkasato vai joku muu aihe. Yleensä on syy selvinnyt jostain edellämainitusta kategoriasta tai sitten munat ovat vain päätyneet sinne kuuluisaan piilopesään, jonka vielä jonain päivänä kohtaan. 

Terttu-tehokana on sitä mieltä, että varastoon piilotetut vanhat pahvilaatikot olisivat parhaita munintapesiä.

Wilpun munalaulu, johon koko seurakunta yhtyy täysin palkein

Oliko tästä artikkelista hyötyä?

Harkinnassa omat kanat tai kanaharrastus alkutekijöissään? 

Kanailijan Ensiaskeleet on 6-7kk pituinen kurssikokonaisuus, josta saat laajat ja kattavat tiedot kanojen hoidosta, ravitsemuksesta, tilatarpeista, parven käyttäytymisestä ja tarttuvista taudeista sekä loisista. Kurssi alkaa 28.3.2024 ja mukaan ehtii viimeistään 10.4.2024. Katso koko kurssin sisältö, aikataulut ja hinta tästä

Lopuksi vielä munamaailmaan syvemmälle sukeltaville lisätietoa: Täältä löytyy pitkä ja erittäin seikkaperäinen, englanninkielinen artikkeli munan rakenteesta ja rakennevirheistä, sekä mikä niitä aiheuttaa.

Kuinka saadaan kana lopettamaan hautominen?

Saan kerran pari kuukaudessa, vuoden ajasta riippumatta, viestiä tyyliin: 

"Kääks, Elviira hautoo, meille ei voi nyt mitenkään tulla tipuja. Vein siltä jo 
munat pois, mutta se vaan istuu pesässä. Olen jo monesti nostanut sen pesästä pois, mutta Ellu vaan menee pesään heti takaisin. Mitä teen?" 

Niimpä. Kanarodusta riippuen hautomavietti voi olla vahva tai erittäin vahva. Kun hautomakuume, eli halu saada tipuja on iskenyt, ei sen hoitoon ole kuin yksi tepsivä lääke. Kerron tässä nyt niistä muista mahdollisista keinoista. Jos haluat säästää aikaasi ja saada selville sen ainoan oikeasti toimivan keinon, niin scrollaa alas ja lunttaa viimeinen kappale.

Hautomakuume on kanan raskausajan kilvoittelu

Hautojaa ei häiritä!

Hautomakuume on biologiaa. Kanan kehonlämpötila nousee ja kana jopa nyppii mahastaan höyheniä pois, jotta höyhenet eivät eristä kanan kehonlämmön vaikutusta muniin. Hautomakuumeessa kana istuu litistyneen näköisenä munien päällä, levittäen itsensä mahdollisimman leveäksi, jotta koko munakasa pysyy lämpimänä. 

Hautoja pörhistelee, suhisee ja ärhentelee kaikille, jotka tohtivat haudontarauhaa häiritä. Fiksuimmat antavat nokasta kipakan iskun mahdollisille munavarkaille, kurkkijoille ja muille käpälän ojentelijoille.   

Lajitoverit hautoja yleensä päästä munintapuuhiin ihan säyseästi. Eihän suuruudenhullun hautojan mielestä munia ole koskaan liikaa. Hautoessaan kana käy pikaisesti syömässä ja juomassa, mutta muutoin istuu kaikki 23,5 tuntia 21 vuorokauden ajan autuaasti paikallaan. Hermojen lisäksi haudonta kuluttaa kanan vararasvat, ravinteet ja jopa sulkapuku rispaantuu. Se siitä hehkeästä odotusajasta!

Hautomakuume iskee varmimmin pari päivää sen jälkeen kun kanan omistaja on ostanut kalliin hienon hautomakoneen, värkännyt hikihatussa lämpö- ja kosteussäätöjen kanssa ja lykännyt munat koneeseen. Mitä isompi kone ja mitä suuremmalla vaivalla haalitut siitosmunat, niin sitä suurempi joukko kanoja alkaa hautomapuuhiin. 

Jos tämä koneellinen ei läsäytä koko kanalan seurakuntaa hautomaan, niin ei sitten mikään!

 

Poissa silmistä, poissa mielestä - poissa pesästä, poissa hautomasta

Toisiksi toimivin keino hautojan puuhien estämiseen on kanan siirto muihin maisemiin. Enkä tarkoita sateenkaarisillalle. Minä olen onnistunut saamaan näistä kymmenistä hautomakerroista kolme kertaa kanan heittämään hautoma-ajatukset takavasemmalle. 

Nuoren Molla Mills maranskanan (rotu, jonka EI PITÄISI olla kovin hautomainnokas) sain unohtamaan hautomisen kertalaakista kun siirsin sen maransien parvesta pihan toiselle puolen maatiaisten parveen. Molla oli ollut maatiaisten kanssa nuorempana, joten kukko ja kanat olivat sille tuttuja ja siirto eri tarhaan ei ollut liian stressaava järkytys, mutta kuitenkin sen verran, että Molla unohti tipuhaaveet. Kun Maatiaisten pesiin alkoi parin viikon päästä ilmestyä suklaamunaa, niin siirsin Mollan takaisin omaan parveensa. 

Myöskin nuori silkkikana Lumi Lumpsukka heitti hautomahaaveet nurkkaan kun siirsin sen kääpiökochien parveen. Lumillekin kääpiökochit, eli käppänät, olivat talviajalta tuttua porukkaa. Pari päivää Lumi mennä paarusti käppänien seassa äkäisenä pörhöllään. Marmatti kaikille pää alhaalla ja pyrstö ylhäällä selvästi pesää etsien, mutta lopulta luopui hautoma-haaveistaan (nyt juuri tänään Lumi hoitaa 6 ihanaa tipua, joiden haudonnan aloitti lomani aikana). Sen sijaan lukuisia muita kanoja en ole saanut samoilla konsteilla lopettamaan. Harmaa friseekana Salmiakki jopa istua jökötti hautoma-asennossa keskellä pihan tasaista nurmikenttää. Marmatti monta tuntia niin kovaan ääneen, että edes peto ei olisi sitä uskaltanut lähestyä!

Siirto voi toimia jos sen tekee ihan heti hautomahomman alussa, eli heti kun huomaat, että hautoja ei ole pesässään vain munintahommissa. Pelkkä munien pois otto ei auta. Hautomahalukas kana hautoo vaikka tyhjää pesää, ja saa jopa ongittua pesään porkkanan pätkän, sämpylän puolikkaan, omenan tai minkä vaan hiemankin pyöreän ja munaa muistuttavan hautomakorvikkeen. Pesän siirto tai kokonaan poisottaminen voivat auttaa, jos sellainen on mahdollista muiden munivien kanojen kannalta. 

Kaikki siirrot ja pesien ryöstöt kuitenkin aiheuttavat kanalle stressiä. Hautomisen estäminen on luontoa, eli kanan elämäntarkoitusta vastaan rusikoimista. Estäminen tulisikin tehdä vain ja ainoastaan silloin kun se kanan hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä. Kanan nuoruus, vastikään kanalassa riehunut tauti tai muu kanan vointia heikentävä seikka voisivat olla syitä, miksi hoitajan tulee suojella kanaa hautomisen rasitukselta. 

Haudontaurakka laihduttaa kanaa kovasti, tipuja hoitava kana taasen antaa kaikki herkut tipuille ja pysyy edelleen itse laihana. Yleensä luonto ymmärtääkin antaa hautomakuumeen vain hyvässä kunnossa olevalle kanalle sellaiseen aikaan kun kana olettaa, että ruokaa ja suojaa on tarjolla kuoriutuville tipuille. Eli tavallaan hautova kana antaa sinulle meriittiä: pidät minusta niin hyvää huolta, että maailmaan uskaltaa saattaa uusia eläväisiä.

 

Ihminen on julma 

 

Vanha kansa on kertonut toimivaksi niksiksi kastaa hautova kana jääkylmään vesiämpäriin kaulaansa myöten. Kokeilemattakin uskon, että varmana toimii. Kyllä unohtuu hautomahalut kun nirri on vaarassa lähteä. Tällä niksillä ei saa pelkästään kanaansa lopettamaan hautomista vaan myös vilustumaan kuolemansairaasti sekä eläinrääkkäyssyytteen. En missään tapauksessa suosittele kokeilemaan!

Älä kokeile listalle menee myöskin joidenkin kanailijoiden tapa antaa kanan kököttää munattomassa pesässä niin pitkään kuin viitsi: "Kyllä se lopulta lopettaa kun tajuaa, ettei tipuja tule". Kyllä varmaan lopettaakin, mutta ihan hyvin voi myös heittää henkensä. Ei ole ollenkaan tavatonta tai ennen kuulumatonta, että kana voi hautoa itsensä hengiltä. Niin voimakas on haudontavietti ja halu saattaa maailmaan uusia jälkeläisiä. 

Kanailijan pitäisikin ymmärtää kanarotua valitessaan, että onko hänellä mahdollisuus tarjota kanalle lajityypillinen elämä. Silkkikanat, (Alhon kannan) maatiaiset ja kääpiökochit ovat hautomainnokkuudessa rotujen kärkipäätä, kun taas Hylinet ja tehokanat eivät yleensä(!) osoita suurta kiinnostusta hautomiseen. 

Alhomamma nuorisonsa kanssa ja käppänäemo pienokaistensa kera

Viimeinen kappale hätähousuille (ja hyville kanailijoille)

Ainoa oikeasti toimiva keino saada hautomakuume loppumaan on: kuoriutuvat tipuset. 

On hautovan kanan terveyden kannalta hyvä, että kana saa alleen 4-6 kukon polkemaa, eli hedelmöittynyttä munaa. Itse olen pitänyt tuota 4:ä munaa miniminä, sillä jos kaikki munat eivät idäkään, ja jos kaikki itäneet eivät kuoriudukaan ja jos kaikki kuoriutuneet eivät eläkään niin, että kana saisi edes sen kaksi tipua. Kaksi siksi, että kun emo aikanaan vierottaa poikaset, niin kahdesta on toisilleen turvaa ja seuraa. Vasta vieroitettu on parven nokkimisjärjestyksen alhaisin. Kahdestaan on turvallisempaa olla pahnanpohjimmainen kuin yksin. Joten mars, vie ne ryöväämäsi munat takaisin kanallesi ja anna kanan olla kana! Sinullahan on nyt hulppeat 21 päivää aikaa rakentaa kanalaan laajennus ;)
                       

Hautomakuume on tarttuvaa. Wilppu ja Pikkumusta hautoivat yhdessä marraskuulle 2015 kolme ihanaa tipua.

                                             
                                           

Lisää artikkeleita haudonta-aiheesta:

Hirmuinen hautomavietti - hautovia rotuja
Salahautoja
Kuinka autan hautovaa kanaa
Kloaakin ulospullistuma hautojalla
Miksi eristän emon ja tiput?
Kuolleista ylösnoussut tipunen - kuinka pelastat kylmettyneen tipusen

Kiitos kun luit, tervetuloa toistekin!

Jos koit tämän artikkelin hyödylliseksi, niin olisin todella kiitollinen jos haluaisit jakaa sen kanakavereillesi. Ehkäpä hekin painivat samojen ongelmien kanssa.

Liittymällä Kanakirjeen tilaajaksi saat lisää hyödyllisiä vinkkejä kaakattavaan arkeen. Kanakirje on maksuton sähköposti, joka ilmestyy kerran kuukaudessa ja opastaa vuodenaikaan liittyvissä kana-aiheissa. 

Hyppää mukaan ja tilaa Kanakirje tästä