5 munintaan vaikuttavaa seikkaa

Kana ei ole mikään munakone. Munintaan vaikuttavia seikkoja on lukuisia, mutta mainio nyrkkisääntö on, että hyvinvoiva kana munii hyvin. Esittelen tässä 5 olennaisinta munintaan vaikuttavaa seikkaa, jotka varmistamalla voit odotella parveltasi herkullisia, ihania tuotoksia.

 

1. Kana

Munintaan luonnollisestikin vaikuttavat kanan ikä, rotu ja mahdollinen sulkasato. Eri rodut aloittavat muninnan eri-ikäisinä. Muun muassa alhonkannan maatiaiset ja kääpiökochit ovat aikaisimpia muninnan aloittajia ja keväällä kuorituneiden tipujen voikin olettaa aloittavan muninan jo 4-5kk iässä. Syys tai talvipoikaset aloittavat tyypillisesti hieman vanhempina.

Kana munii noin 2-4 vuotiaaksi niin, että vanhemmiten muninta vähenee pikkuhiljaa. Harrastajien kanaloissa on vanhempiakin kanoja, jotka pyöräyttävät munan silloin toisen tällöin, mutta keskimäärin varsinainen "hedelmällinen vaihe" kanalta loppuu 3-4 vuoden tietämillä. MUTTA: eri roduissa on suuriakin eroja iän ja muninnan jatkumisen suhteen!

Kanarodut jaetaan erinomaisesti, hyvin ja kohtalaisesti muniviin sekä koristerotuihin. Koristerotujen munantuotantoa ei pidetä kummoisena. Erinomaisia munijarotuja ovat mm Leghorn, Plymouth Rock ja Hy-linet, sekä tietysti tuotantohybridit, joita kasvatetaan kaupallisiin munituskanaloihin. 

Osa roduista tykkää enemmän hautoa ja hoitaa tipusia kuin munia muksautella ruokaa hoitajansa lautaselle. Silkkikanoja nimitelläänkin harrastepiireissä hautomakoneiksi. Jos haaveissa on enemmän munia kuin tipuja, kannattaa rodun valinnassa olla tarkkana!

Harrastekanalassa kanarodun valintaan voivat vaikuttaa muutkin kuin munantuotannolliset seikat, esim saatavuus, taudinkestävyys, luonne, ulkonäkö, koko ja talvenkestävyys voisivat olla tärkeitä huomioon otettavia valintakriteerejä. Koostamalla oman harrasteparvensa eri rotuisista ja vaikka sekarotuisista voi saada jopa enemmän kuin rusinat pullasta.
 

2. Valo

Kana tarvitsee noin 14-16 tuntia valoisaa aikaa muniakseen erinomaisesti. 12 tuntinen valoisa aika lienee minimi.

Pääsääntöisesti kanat munivat kesällä paremmin kuin talvella: Suomessa onkin ruhtinaalliset munintavalot kesäisin. Talvella kanalan valot kannattaa ajastaa päälle viimeistään syyskuussa. Syys-loka-marras-joulukuun voivat valot olla 10-12 tuntia, mikä antaa kanoille sulkasadon lepoajan. Sulkasadossa kanan elimistö lepää muninnasta ja kasvattaa uutta paksua sulkapeitettä suojaamaan tammi-helmikuun tulipalopakkasilta. 

Kanalan valaistuksesta löydät enemmän jutun juurta täältä

Suomalaisten maatiaiskanojen voi olettaa munivan vähemmälläkin valolla, sillä useiden maatiaiskasvattajien kokemusten mukaan maatiaisrodut munivat lyhyemmänkin valoisuuden turvin. Jotkut parvet jopa ihan pelkän luonnonvalon turvin isoikkunaisissa navetoissa.

3. Ruokinta

Muna on proteiinipitoista treenaajien herkkua. Proteiini ei ilmesty munaan tyhjästä, vaan kanan täytyy se kaikki protsku sinne nokkia. 

Teollisten rehujen proteiinipitoisuudet huitelevat yli 20% ja siltikin kanaset aina tilaisuuden tullen ahkeroivat kuopimalla maasta esiin lihaksikkaita kastematoja, koppakuoriaisia tai juoksevat pyrstö suorana jauhelihaa tarjoilevan luokse. Eli eläinproteiinia! Kana on sekasuoja ja monipuolisella ruualla muniin saadaan hyvä maku ja munijalle monipuolisesti ravintoaineita terveyden ja muninnan takaamiseksi. Maukasta kasvisproteiinia kanojen ruokavalioon saa edullisesti riistaherneestä tai pavusta.

Kalkki - kananmunankuoret ovat kalkkipitoisia ja kana tarvitseekin PALJON kalkkia punkeakseen munalleen kunnon kuoret. Siltajoen Sirkuksen herkkuperseet katsoivat epäilevästi kun kerran vein heille kipollisen kanoille myytävää kalkkikiveä. Yksikään ei tainnut nokkaistakaan. Meillä kanoille tarjoillaankin kuivatut kananmunankuoret murskattuina. Olennaista on kuivattaa kuoret kunnolla ja murskata, jottei niissä ole munan makua ja muotoa antamassa vinkkiä munittujen munien syömiseen. Meillä kanat ja viiriäiset saavat kalkkilisää myös säännöllisesti piimäkuureista. Varsinkin syksyyn piimä on ihan ehdotonta kanan voimaruokaa: kalsiumia, rasvaa ja eläinproteiinia. 

D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen, niin ihmisillä kuin kanoillakin. Mikäli kanaset eivät ole saaneet tankata pitkän kesän aikana D-vitamiiniaan suoraan auringosta, niin D-vitamiinilisä on tarpeen talvella. Soppaa lohen perkuujätteistä tai silakkakaurapuuroa silloin tällöin, niin pysyvät munamammojen luut kunnossa ja munat kovakuorisina. Kalan maku EI TULE muniin. Kultaisella kahdeksankymmentäluvulla munissa saattoi olla kalanmakua, mikä johtui erään tuotantokanajalostuslinjan ominaisuudesta kehittää liiallisella rypsirehuruokinnalla muniin kalojen maku. Tiettävästi kyiseistä jalostuslinjan tuotosta ei enää Suomen kanaloissa kotkottele.

3.1. Eroja eri rotujen ruokinnassa

Varsinkin isot rodut tarvitsevat hyvin muniakseen paljon ja energiapitoista ruokaa. Esimerkiksi Maranseillani ei pelkkä munintarehu tunnu riittävän, vaan pari kertaa viikossa täytyy tarjoilla piimätujausta ja nakki- tai jauhelihabiletystä. Epäilen, että avainasemassa on enemmänkin rasva kuin proteiini, mutta tutkimukseni jatkuvat ja raportoin kyllä aiheesta, jahka muodostan joltisenkinlaisen mielipiteen.  

Maatiaiset taasen ovat ajan ja olojen saatossa "jalostuneet" munimaan hieman heppoisemmillakin eväillä. Tuntuu, että maattarit pukkaavat munia, vaikka vain kantaisin kaurasäkin kanalan ohi. Ehkä en kyllin osaa korostaa, mutta suomalaiset maatiaiskanakannat TODELLA ovat tutustumisen arvoisia veitikoita kotikanalaan!

Nuori munintaikäinen tehari, eli tehokana alias tuotantohybridi, munii vaikka mitä tekisit tai olisit tekemättä. Vaikuttaa, että oli olot mitkä tahansa, niin tehotyttö luikauttaa munan lähes yhtä usein kuin kukko laulelee aamunkoiton julistuksiaan. Kärjistän toki, mutta munimaan jalostetuissa lajeissa munatuotos on hyvin suoraviivaisen varmaa. Koska munatuotos on runsasta, syö myös tehotyttö runsaasti. Joten varaudu täyttämään  rehu- ja kaura-automaatteja usein sekä lisäksi kantamaan hauis pullistellen ruuantähteitä, vihreää ja muita herkkuja, jos päädyt hankkimaan tehotyttöjä! 

Sen sijaan sulkasatoinen kana ei muni vaikka syöttäisit kuun taivaalta. Sulkasadosta ja syysruokinnasta voit lukea lisää täältä. 

Eri rotujen elintapoihin ja -vaatimuksiin onkin hyvä tutustua ennen kanojen hankintaa, vaikkapa kyselemällä kokemuksia myyjältä tai muilta ko rodun kasvattajilta/harrastajilta. Sirkuksen rotuihin pääset tutustumaan keväisin ja kesäisin paikan päällä tai näillä sivuilla:
Kääpiökoch
Marans

4. Tila 

Tasaisen lämmin tila ja sopivasti lajitovereita on paras mahdollinen munaustila.

Viihtyisän ja yliampuvan pesäsisustuksen raja on hiuksenhieno ;)

Tutkimusten mukaan kana tunnistaa noin 40 lajitoveriaan, kuitenkin niin, että muninnan parvieläinkin haluaa hoitaa rauhassa yksin. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että 4:ä kanaa kohden on oltava 1 munintapesä, vaikka yleensä munat ilmestyvätkin kaikki sinne samaan lempipesään. 

Nuorikkojen voi olla vaikea päästä munimaan lempipesään ja nokkimajärjestyksessä alempana olevat saattavat saadakin häädön kun rouva kuningatar haluaa tulla munansa pyöräyttämään. Siksi on hyvä, että paikkoja on riittävästi. Jos paikkoja ei ole, on kana mestari rakentamaan piilopesiä. 

Hienoimmille munijoille pesän sisustukseen kuuluu
oma palvelija, joka esilämmittää pesän munaa varten.

Niin sanotulla houkutusmunalla, eli tekomunalla voi kanoille näyttää minne olisi hyvä munia. Silloin kun minä teen uuden munintapesän tai jos joudun siirtämään olemassa olevan paikkaa, niin laitan pesään tekomunan näyttämään kanoille mallia, että minne kuuluisi omatkin munaskuukkelit jatkossa sujauttaa. Tekomunat toimivat pääsääntöisesti todella hyvin ohjaamaan kanoja munimaan oikeaan paikkaan.

Hyvä munintapesä on hämärä ja vaikka heinillä täytetty. Munintatouhuun kuuluu päivittäinen pesän järjestely ja heinien lajittelu. 

Liikaa lajitovereita tai vaikkapa riehuva joukko kukkonuorikoita voi vaikuttaa munintaan kielteisesti. Herkimmät voivat ottaa nokkiinsa hässäkästä ja ruuvata munahanat kiinni.  

5. Stressi

Kuten tuli mainittua kana ei ole kone, vaan herkkätunteinen hidalgo, joka helpolla saattaa ottaa nokkiinsa. Kanan tunteisiin meneviä hommia voi olla yksi jos toinenkin, ja kuten suuret diivat konsanaan, ikinä ei voi tietää mistä murjotus syntyy, mutta nämä seikat ovat satavarmoja stressin nostajia:

• liikaa lajitovereita liian pienessä tilassa
• liian kylmä, kuuma tai kostea tila (liika kosteus on paha, paha, paha!) 
• liian suuret lämpötilan vaihtelut nopeassa tempossa
• munintapesä ei ole viihtyisä ja hämärä (lisää pimentävät verhot ja puhtaita heiniä)
• ulkoloisia
• sisäloisia
• ripulia, flunssaa tai muuta hoitamatonta sairautta
• muutot, muutokset, vierailijat tai muut pelonaiheet 

Stressaantuneena tai säikähtäessään kana voi plupsauttaa nahkamunan, eli munan ilman kovia kuoria. Nahkamuna yleensä rikkoontuu hetimiten ja ahnaat nokat nakuttavat munan sisällön pois näkyviltä. Nahkaiset riekaleet voi kuitenkin joskus nähdä ja silloin täytyy antaa hälytyskellojen soida, että miksi joku päästää munan ulos ennen kuin kuorien muodostuminen on ehtinyt tapahtua. 

Minä laskeskelen päivittäin joka parven munatuotoksen samalla kun munia kerään. Munien määrä, muoto ja rakenne kertovat parven oloista ja yksittäisestä kanasta. Jos jotain häikkää ilmenee, niin koitan paikallistaa syyn joko oloihin, ruokintaan tai ihan vaklimalla kyseisen parven kanoja. Minun kanani ovat suhteellisen helppoja vaklittavia, koska kuuluttavat kovaan ääneen muninta-aikeista ja saavutetuista tuloksista. Jos jotakuta ei useampaan päivään kuulu kuuluttamassa, niin alan tarkkailla, että onko munimattomuuden syynä sulkasato vai joku muu aihe. Yleensä on syy selvinnyt jostain edellämainitusta kategoriasta tai sitten munat ovat vain päätyneet sinne kuuluisaan piilopesään, jonka vielä jonain päivänä kohtaan. 

Terttu-tehokana on sitä mieltä, että varastoon piilotetut vanhat pahvilaatikot olisivat parhaita munintapesiä.

Wilpun munalaulu, johon koko seurakunta yhtyy täysin palkein

Oliko tästä artikkelista hyötyä?

Harkinnassa omat kanat tai kanaharrastus alkutekijöissään? 

Kanailijan Ensiaskeleet on 6-7kk pituinen kurssikokonaisuus, josta saat laajat ja kattavat tiedot kanojen hoidosta, ravitsemuksesta, tilatarpeista, parven käyttäytymisestä ja tarttuvista taudeista sekä loisista. Kurssi alkaa 28.3.2024 ja mukaan ehtii viimeistään 10.4.2024. Katso koko kurssin sisältö, aikataulut ja hinta tästä

Lopuksi vielä munamaailmaan syvemmälle sukeltaville lisätietoa: Täältä löytyy pitkä ja erittäin seikkaperäinen, englanninkielinen artikkeli munan rakenteesta ja rakennevirheistä, sekä mikä niitä aiheuttaa.

60 minuutin muna ja muita ihmeitä

Tämä päivä alkoi ihmeellisesti. Mies herätti silittämällä. Yleensä häipyy vähin äänin töihinsä. Silityksen lisäksi kertoi: "Sun koneesta kuuluu piippausta". Kyseessä ei ollutkaan palohälytin, akkuporakoneen laturi eikä leidisheivveri vaan haudontakone. Tiesin, että siellä on tapahtumat aluillaan, koska olin yöllä hiippaillut kuuntelemassa rapinaa, kurkkimassa pienistä ilmarei'istä ja varmistamassa kosteuden ja lämpöjen säädöt ja mittarit.

Makasin sängyssä minuutin pari kuunnellen alakerrasta kantautuvaa piippausta. Viiriäinen. Kuoriutuessaan peukaloani pienempi öttiäinen, ja jo siitä lähtee noin kova ääni. Kauaahan siinä ei malttanut lakanoita kuluttaa vaan ponkaisin pikkurämmäleitä katsomaan. Märkiä, limaisia ötököitä, joilla silmät nippa nappa auki tai sitten ei. Tutisevat ja hoipperoivat pää notkahdellen kuoriutumattomien munien seassa. Miten pieni ja hauras on elämä. Miten ihmeellinen. Sanat eivät riitä. Kuvat eivät riitä. Videokin on vain haalea taltiointi. Elämän ihme. Se on juuri sitä.

Rämmäleet, niin pienet, niin ihmeelliset

Kädet täynnä ihanuutta

Peukaloakin pienemmät

Japaninviiriäiset on jalostettu 1900-luvun alkupuolella Japanissa. Jalostuksen tuloksena viiriäiset munivat runsaasti. Muna per päivä, joku ahkera yksilö saattaa pyöräyttää joskus harvoin parikin munaa päivässä. Peruskanahan munii hyvissä olosuhteissa sellaiset 3-5 munaa viikossa. Tehokanaloissa on munimaan jalostettuja ns munintahybrideitä, jotka munivat sen lähes muna per päivä tahtiin, mutta hybridikanojen elinikä on murto-osan normaalin kanan iästä. Tyypillisesti munintahybridit kaasutetaan hengiltä vuoden muninnan jälkeen, koska tuotantoteho laskee merkittävästi. On tuottavampaa tappaa 4000 päinen porukka kuin antaa niiden munia harvakseltaan. Huokaus.

Haudontakone Covatutto 16

Japaninviiriäinen siis munii lähes tuotantokanan tahtiin, mutta niin hybridikanoilla kuin japaninviiriäiselläkin jalostuksella on ollut hintansa. Hybridikanat ovat erittäin alttiita munanjohtimen tulehduksille luonnottoman kovan munimistahdin takia. Lienee sanomattakin selvää, että kun raha ratkaisee, niin sairaan eläimen hoito versus lopettaminen, arvannet? Japaninviiriäiseltä taasen on jalostuksen tuloksena hävinnyt hautomisvietti lähes kokonaan. Siksi viiriäisiä haudotaan ihmisen tekemillä vekottimilla.

Vastakuoriutuneille virkkivauvoille annetaan vettä ja keitettyä kananmunankeltuaista, joka sisältää paljon tipulle tarvittavaa ravintoainetta. Keltuainen ei ole tipun alku, keltuaisen pinnassa, jos se on hedelmöittynyt, alkavat solut jakautua ja niistä kehittyy tipu. Keltuainen on tipun ravinto munassa kehityksen aikana. Ihmistipu saa napanuoralla jatkuvaa tankkausta, lintutipulla eväät ovat jo mukana kuoren sisässä. Siis kananmunankeltuaista kuoriutuville. Laitan kaupan ostomunat tulille. Ja kuten tapoihini kuuluu: "Kipaisempa äkkiseltään päästämässä kanat pihalle".

Eka kananmuna,  vieressä viiriäisen

Vaan kanalassapa odottaa jymy-yllätys! Nelikuinen maatiaiskana on pyöräyttänyt munan. Pienen valkean munan. Uusi ihana ihme tähän aamuun.

Kolmas ihana ihme on kun uusi arka valkoinen Pörriäinen tulee syliin. Onnellisena munanhaltijana kuljeskelen Pörriäinen sylissä. Ihastelen puutarhaani, silittelen Pörriäistä, tuoksuttelen aamukasteisia ruusuja ja pioneita, ihastelen avautuvia kärhöjä. Nautiskelen onnen hulvahduksesta. Sitten muistan haudontakoneessa piippaavat öttiäiset, joiden terraarion olen jo laittanut lämpölamppua vaille valmiiksi. Pörriäinen häkkiinsä. Munat kuljetuskoppaan. Vapaiden kanojen perään vilkaisu. Ja eteisessä haisee. Mikä hitto täällä haisee? Muistelen, että kahvinkeitin ei näin pahalle haise, koska toisinaan se on SAATTANUT unohtua päälle koko päiväksi. Tipujen lämpölamppu on putsattu, eikä se ole vielä edes päällä, eli sekään ei voi palaa. Avaan varovasti  eteisen sisäoven. Sisällä on sankahko sininen savu ja haju kuin pierua olisi poltettu, sellaista oikein tymäkkää kananmunapierua. KANANMUNA!

Käsikopelolla juoksen savun läpi keittiöön, jossa kattilankannen alta tupruttaa ja räiskähtelee kananmunan kuorellisia palasia. Hellankello kertoo auliisti, että olen keittänyt kananmunia tasan 60 minuuttia. Tosin puolet tuosta ajasta ovat munat oikeammin paistuneet kuin kiehuneet. Tuotantohybridit kaasutetaan munintaiässä, minä savustan viiriäisiä kesken kuoriutumisen. Eläinsuojeluilmoitus! Onneksi lapset ovat leirillä, niin säästytään lastensuojeluilmoitukselta.

Ettei nyt kuitenkaan kukaan herkempi säikähdä ja jotta takahikiä säästyy Animalian ja Greenpeacen rynnäköltä niin kerrottakoon, että haudontakone oli kodinhoitohuoneessa, ovi kiinni ja se olikin ainoa savuton huone talossa. On tässä taas selittämistä miehelle, joka siirsi keittiön palohälyttimen kauemmas minun kokkailuinnostukseni aikoihin.

Savun hälvettyä viiruvauvat pääsivät lämpölampun alle Ikean muovisesta säilytyslaatikosta rakennettuun terraarioon. Vesikuppina toimii kivillä täytetty pestopurkin kansi, jotta eivät huku tai nukahda vesikippoon. Ovat ihan ilmiömäisiä nukkujia. Missä vain, milloin vain, miten päin vain. Joten nyt siis hyvää yötä, tästä jengistä kuulette vielä paljon lisää! (Ja minä hiippailen öisin tarkastamaan jengiläisten tilanteita)

Nukkuvat viirusisarukset